Haastattelussa Alec Baldwin

Paramount Picturesin julkaisema Viisi legendaa on riemastuttava fantasiasatu, jossa lapsuuden satuhahmot, joulupukki, hammaskeiju, pääsiäispupu, pakkasukko ja nukkumatti, joutuvat yhdistämään voimansa suojellakseen kaikkien maailman lasten toivomuksia ja kukistaakseen paha Mörkö ennen kuin on liian myöhäistä.

Filmaatikon saamassa yksinoikeushaastattelussa elokuvan ääninäyttelijä Alec Baldwin kertoo roolistaan joulupukkina sekä pohtii omaa lapsuuttaan. Lue, miten nuoruuden uskomukset näkyvät vielä nykyään elokuvateollisuudessa ja kuinka vanhemmat käyttävät teknologiaa kaitsetakseen lapsiansa.

Kysymys: Kuinka kuulit ensimmäisen kerran Viidestä legendasta?

Vastaus: Olin tekemässä Madagascar 2 -elokuvaa, kun Jeffrey Katzenberg soitti minulle ja kysyi haluaisinko olla mukana elokuvassa. Järjestimme tapaamisen ja suostuin sen jälkeen välittömästi.

K: Mikä Viisi legendaa -elokuvassa sai sinut liittymään mukaan?

V: Ensiksi, eikö sinunkin mielestä minun ja Isla Fisherin (hammaskeiju) hahmot ole elokuvan parhaimmat? Ihmiset aina sanovat, että he haluavat tehdä elokuvia lapsillensa. Tyttäreni on tosin nyt 17-vuotias, joten hän katsoo jo ihan muunlaisia ohjelmia. Onnekseni Viisi legendaa on oikeasti hyvä elokuva, jonka voi näyttää lapsille. Olen todella ylpeä siitä.

K: Kuinka lähestyt työtäsi animaatioelokuvan kohdalla?

V: Prosessi on hyvin samankaltainen teatterin kanssa. Voit muokata kohtauksia, jopa poistaa ne kokonaan, ja luoda ne sitten taas uudestaan. Se on täysin mahdollista. Live-elokuvissa tällainen prosessi maksaisi aivan liian paljon. Lähestyn aihetta oikeastaan tunnelman kautta. Tahdon elokuvan olevan lapsille sopiva.

K: Kuinka tärkeää on pitää mielikuvituksemme virkeänä ja ylittää pelkomme?

V: Jos et usko pelkoon, niin silloin sitä ei ole olemassakaan. Tällaisten elokuvien tarkoitus on viedä katsoja lämpimään, inhimilliseen paikkaan. Haluamme mennä juuri tietynlaiseen paikkaan menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Sen täytyy olla lämmin, rauhaisa ja täynnä rakkautta. On olemassa aina mahdollisuus vetää se yli, etenkin joulupukki-hahmon suhteen.

K: Uskotko itse taikuuteen?

V: Taikuutta minulle olisi se, jos elokuva tekisi kauheasti rahaa. Mutta kyynisyys sikseen, toivon todella, että elokuvasta tulee menestys. Sävy on juuri oikeanlainen. Elokuvan tarinankaari on kaunis.

K: Kuinka sinulle selvisi totuus joulupukista?

V: Kävelin siskoni huoneeseen ja näin hänet käärimässä lahjoja. Olin järkyttynyt. Taisin olla seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäinen.

K: Pitäisikö lasten uskoa satuihin?

V: Minusta se on jokaisen perheen oma asia. Itse kasvoin näiden tarinoiden parissa ja rakastan niitä.

K: Joissain maissa uskotaan, että jos et ole kiltti vanhemmillesi jouluna, et saa myöskään lahjoja. Oliko teidän perheessä samanlaista?

V: Sama uskomus elää yhä. Katzenberg sanoi meille, että jos emme ole kilttejä, emme saa palkkaa. Nykyisessä teknologiasävytteisessä maailmassa uskomuksen ylläpito on paljon vaikeampaa. Me pidämme lapsiamme koko ajan elektronisessa lieassa.

K: Tarkoitatko sitä, etteivät nykypäivän lapset osaa olla enää ilman elektroniikkaa?

V: Se on mielestäni vanhempien vika. Olemme löytäneet tavan tehdä elämästämme helpompaa. Jos haluat viettää rauhallisen päivällisen ystäviesi kanssa, annat lapsellesi jonkun digitaalisen laitteen hänelle leikittäväksi. On hämmästyttävää katsoa, kuinka nopeasti he katoavat sen syövereihin.

K: Käytämme teknologiaa pitääksemme lapset hiljaisina…

V: Mietin aina silloin tällöin, että yritämmekö me vanhempina tarkoituksella etsiä keinoja välttääkseen läheisen kasvatuksen tuomista velvoitteista ja kovasta työstä. Tosin olemme koko historiamme ajan löytäneet aina jonkinlaisen tavan kasvattaa lapsiamme. Siitä huolimatta, että aina joskus tahdomme lähettää heidät taivaaseen kuumailmapallon kyydissä – ruuan kera, totta kai.

K: Mitä kaipaat lapsuudestasi?

V: Kun olet lapsi, maailmasi on todella pieni. Olet hyvin keskittynyt siihen. Leikit leluillasi tai lemmikkieläimelläsi. Elämä vaikuttaa niin huolettomalta. Sitten kasvat isommaksi ja maailmasi laajenee ja muuttuu monimutkaisemmaksi. Alat unelmoida rahasta ja vaikutusvallasta, kokeilet rajojasi. Sitten täytät 50 ja maailmasi kapenee taas.

K: Mitä tarkoitat?

V: Tarkastellaan vaikka minun elämääni. Nykyään haluan vain pysyä kotona vaimoni ja kahden koirani kanssa. Katson mieluummin elokuvan kuin näyttelen sellaisessa. Maailmastani on tulossa jälleen pienempi. Teen ennemmin vähemmän asioita mutta kunnolla. Kahdenkymmenen vuoden ajan olin kuin ketjupolttaja tavoitteitteni suhteen. Siinä olen nykyään muuttunut.

K: Mitä elokuvia muistat lämmöllä lapsuudestasi?

V: Maija Poppanen, mutta tunnen itseni vanhaksi, kun mainitsen sen. Katsoimme taannoin Jaska Jokusen jouluerikoisen televisiosta. Se oli jotain ihan muuta kuin nykyään. Kun olin nuori, ei ollut kaapelitelevisiota tai DVD-levyjä. Me katsoimme vain Sound of Musicia.

K: Tekisitkö jotain pelkästään rahan vuoksi?

V: Minulle itse asiassa olisi tarjottu suuri rahasumma siitä, että olisin antanut ääneni eräässä videopelissä olleelle tappajalle. En suostunut siihen, sillä kyse ei aina ole rahasta. Suurimmalla osalla ihmisistä on omatunto.

K: Alec Baldwin, kiitos haastattelusta!

V: Kiitos.