Suurten efektielokuvien maestro Roland Emmerich ei ole suotta poikennut uraltaan. Saksalaisohjaajan mieltymys tuhota Maa ja sen asukkaat kaikilla mahdollisilla eri tavoilla on tuottanut hedelmää jo vuodesta 1996 lähtien, eikä ohjaajan uusi Moonfall poikkea kuvioista. Tällä kertaa maailmanlaajuinen katastrofi siintää Kuun tippuessa kirjaimellisesti taivaalta, mutta aivan perinteistä genre-elokuvaa odottavat saavat yllättyä. Se ei toki tee elokuvasta juuri sen parempaa.

Moonfall on nimittäin rehellisesti sanottuna aivan surkea elokuva lähes kaikilla määreillä mitattuna, mutta sen vilpitön hupsuus tekee siitä sentään harmittoman katseltavan. Se ei tosin paljoa lohduta.

Guillermo del Torolla on taianomainen kyky luoda elokuviinsa satumainen tunnelma, vaikka maailmat itsessään eivät olisi millään tapaa maagisia. Aikuisille suunnatun tarun fiilikset välittyvät myös mestariohjaajan uutukaisesta Nightmare Alley, jonka synkkä maailma tuntuu asiaankuuluvan mysteeriseltä ja uhkaavalta. Jälkimmäinen elementti juontaa juurensa William Lindsay Greshamin lähteenä toimineeseen vuonna 1946 julkaistuun alkuperäisteokseen, joka kuvasi viihdealan synkimpiä koloja ja sen niljakkaita tekijöitä.