Haastattelussa Will Ferrell (Anchorman 2)

Uutistoimittaja Ron Burgundy palaa televisioruudun ääreen, kun Will Ferrellin ja Adam McKayn luoma kulttihahmo saa jatko-osan. Anchorman 2 - The Legend Continues vie koomisen uutisporukan 1980-luvun uutistoimituksen murrokseen, johon kukaan tutuista toheloista ei ole varautunut.

Filmaatikon saamassa yksinoikeushaastattelussa päästetään ääneen tällä kertaa koomikkolegenda Will Ferrell, joka kertoo ikonisesta toimittajahahmostaan, Ron Burgundysta. Samalla turinoidaan muun muassa Anchorman-elokuvista, miehen alkuperäisestä uravalinnasta ja tietenkin viiksistä.

Kysymys: Ron Burgundy on rakastettu kulttihahmo. Milloin sinä ja ohjaaja Adam McKay keksitte hahmon ensimmäisen kerran, ja uskoitteko vielä silloin, että hänestä tulisi legenda ja vieläpä jatko-osan arvoinen henkilö?

Will Ferrell: Emme missään nimessä. Ei. Ensimmäinen elokuva oli vaikea saada tuotantoon. Kukaan ei halunnut tehdä uutisaiheista komediaa. Nyt meillä on jatko-osa. Se on hämmentävää. Ron Burgundy todellakin on legenda.

K: Milloin tajusit, että jatko-osa voisi tapahtua? Alkuperäinen tuntui saavan kulttistatuksen DVD-julkaisun myötä.

Ferrell: Se sai. Se tienasi ihan kohtalaisesti lippuluukulla, mutta oikeastaan saavutti kokonaan uuden vaiheen DVD:llä ja kaapelikanavilla. Totta puhuakseni emme miettineet muutamaan vuoteen edes jatko-osaa, mutta fanit halusivat sellaista herkeämättä. Noin viisi vuotta alkuperäisen jälkeen heidän pyyntönsä muuttui huudoksi. Emme voineet vältellä sitä. Sanoin Adamille, että ehkä me pystymme tekemään sen. Sitten kesti pari vuotta kerätä budjetti kasaan ja keksiä tarina.

K: Pitääkö paikkansa, että Adam jätti vain kameran päälle puoleksi tunniksi ja sinä, Steve Carell, Paul Rudd ja muut vain imprositte? Ja sen vuoksi teillä on paljon vitsejä, jotka eivät päätyneet lopulliseen vedokseen?

Ferrell: Kyllä. Se hyvä puoli on digitaalisessa kuvauksessa. Voit vetää puolen tunnin improsessioita. Joskus se toimii ja joskus ei, mutta koska kamerat pyörivät, niin se tuppaa kaappaamaan odottamattomia hienouksia. Ja kyllä, sen vuoksi meillä on elokuvasta vaihtoehtoinen leikkaus. Siinä on joku kolmesataa uutta vitsiä.

K: Alkuperäinen sijoittu 1970-luvulle. Anchorman 2 1980-luvulle, jolloin televisiouutisoinnissa tapahtui vaikka mitä. Se on loistava aikakausi Ronille.

Ferrell: Kyllä. Sinä vuosikymmenenä saapuivat 24h-televisiokanavat. Silloin saapuivat CNN, ESPN ja MTV. Se oli vallankumouksellista aikaa. Joten miten käy Ron Burgundyn kaltaiselle miehelle, jonka pää ja näkökulmat ovat edelliseltä vuosikymmeneltä ja hän joutuu keskellä tällaista vallankumousta? Hän ei pidä muutoksesta.

K: Ron Burgundylla on niin monia lainaamisen arvoisia kommentteja, joista on tullut arkipäivää. Odotitko tätä ja mitkä ovat omat lempilausahduksesi?

Ferrell: No en. En missään nimessä. Et voi yksinkertaisesti tietää. Ilmeisesti kerran Wimbledonissa hiljaisena hetkenä, kun voit kuulla neulan tippuvan, joku on huutanut: ”Loud noises!” Se on hämmästyttävää. Ja ”I love lamp.” Kuka pystyi kuvittelemaan, että se jäisi elämään?

K: Ron Burgundyn lausahdusten ohella hänen viikset ovat hyvin ikoniset. Kaipaatko kalapuikkojasi, kun et näyttele Ronia?

Ferrell: En lainkaan! *naurua* Olin onnellinen päästessäni niistä eroon.

K: Olivatko ne aidot vai liimatut?

Ferrell: Aidot. Kasvatin ne. Minulta kysytään tuota usein. Ovatko ne liimatut? Ne ovat aidot.

K: Joten et ole viiksien ystävä? Et malttanut odottaa päästäksesi ajamaan ne pois viimeisen otoksen jälkeen?

Ferrell: Olin onnessani päästessäni ajamaan ne pois. Lapseni olivat minuakin onnellisempia. He eivät pitäneet siitä, sillä ne raapivat. Naamakarvat vaativat myös paljon aikaa ja huolenpitoa. Niiden vuoksi on vaikea syödä. Niihin jää aina ruokaa kiinni. Mutta minulla piti olla ne, koska viikset olivat käytännössä pakolliset 1970-luvun uutistoimittajalle.

K: Entäs Ronin tuuhea tukka?

Ferrell: Se on peruukki.

K: Olet nyt haastateltavana Will Ferrelinä. Kun mainostit Anchorman 2: The Legend Continuesia, esiinnyit suurimman osan ajasta Ron Burgundyna. Kummasta pidät enemmän? Itsenäsi olemisesta vai Ronina?

Ferrell: Tämä on helppo. Ronina.

K: Miksi?

Ferrell: Ronin ei tarvitse vastata kysymyksiin. Hän vain sanoo, mitä haluaa. Hän voi sanoa mitä vain ja se on hauskaa. Hän on rakastettu. Minä? En niinkään.

K: Eläpä nyt.

Ferrell: Se on totta.

K: Olit varmasti suosittu koulussa. Olitko luokan pelle?

Ferrell: Sain kaikki muut aina nauramaan, mutta olin myös hyvin harras koululainen. Olin hyvä oppilas. Saatoin toisinaan naurattaa luokkaani, mutta en joutunut sen valtaan. Minut äänestettiin Parhaimmaksi luonteenpiirteeksi, ei Luokan pelleksi.

K: Mikä oli paras hetki Anchorman 2:n mainoskampanjassa? Oliko se uutislähetys Pohjois-Dakotan televisioasemalla, Australian kiertue, curling Kanadassa…

Ferrell: Ne olivat kaikki hauskoja. Emerson Collegen visiitti oli kanssa mahtava. Vaihdoimme Emersonin journalistikoulun nimen Ron Burgundyn kommunikaatiokouluksi… päivän ajaksi. *naurua* Vain päiväksi. Ron piti lehdistötilaisuuden, jossa oli sata journalistia. 45 minuutin ajan hän istui journalismin professorin ja yliopiston puheenjohtajan vieressä, mutta heille ei esitetty yhtään kysymystä. Kaikki kysyttiin Ronilta. *naurua*

K: Mikä on sinänsä melko ironista, sillä sinähän opiskelit journalismia? Sinusta on tullut elokuvatähti, joka esittää journalistia, mutta olet alkujaan halunnut olla journalisti.

Ferrell: Kyllä. Halusin urheilujuontajaksi. Kävin USC:n (University of Southern California) ja liityin urheilutiedotusosastoon.

K: Anchorman 2:ssa on niin paljon improvisaatiota, mutta aloititte luonnollisesti käsikirjoituksesta. Kuinka sinä ja Adam McKay loihditte tarinan ja käsikirjoituksen?

Ferrell: Kaikki alkaa meidän istuessa huoneessa. Luomme idean juonelle. Hahmoideoita. Vitsejä. Sitten alamme yhdistää niitä. Työskentelemme niin jokaisen elokuvamme kohdalla.

K: Anchorman 2:ssa sinulla on uusi vastustaja – James Marsdenin Jack Lime. Pitääkö paikkansa, että kysyit alun perin Brad Pittiä esittämään Jackia?

Ferrell: Kyllä, Brad oli kiireinen. James on mahtava. Hän tuli kokeilemaan roolia varten ja loisti vitseillänsä, joten palkkasimme hänet saman tien.

K: Paul Rudd kertoi ennen kuin kuvaukset alkoivat, ja ennen kuin käsikirjoituskaan oli valmis, että keräsitte tiimin yhteen, pukeuduitte 1980-luvun vaatteisiin ja kuvasitte teaserin. Miltä se tuntui? Se palautti varmasti muistoja mieleen.

Ferrell: Se oli todella herkkä tilaisuus. Ja mahtava tilaisuus. Pääsimme olemaan yhdessä, innostuimme jatko-osasta ja pääsimme oikeaan mielentilaan.

K: Teillä on näyttelijöiden välillä selkeästi loistava kemia. Se ei kuitenkaan aina luonnistu, etenkin koomikoiden kanssa. Joskus he tuppaavat kilpailemaan toisiaan vastaan. Oliko teillä samanlaista?

Ferrell: Voi kyllä. Se Carell. Niin kilpaileva tyyppi, joka yrittää aina varastaa vitsin itselleen. *naurua* Ei vaineskaan. Täysin päinvastoin. On kliseistä sanoa näin, mutta me pidämme toistemme seurasta ja nautimme onnistuessamme saamaan kaverin nauramaan. Se todellakin oli tiimi ja luulen yleisön aistivan sen.

K: Viimeinen kysymys. Puhuimme Ronin viiksistä ja vaatteista. Puhutaanpa hänen huilusta.

Ferrell: Mitä? *naurua*

K: Ronin jazzhuilu. Jota hän soittaa ja herättää naiset kiimaan. Se on outo soitin. Oletan, että se on juuri tarkoitus?

Ferrell: Aah, aivan, Ronin jazzhuilu. Halusimme hänen soittavan instrumenttia, joka ei ole miehinen. Joka ei ole seksikäs, mutta jota Ron pitää seksikkäänä. Sen täytyi olla jazzhuilu.

K: Kiitos.