Machete Kills

Yhden trailerin arvoinen vitsi, Machete, päätyy valkokankaalle jo toistamiseen. Robert Rodriguezin ohjaama Machete Kills usuttaa Danny Trejon esittämän nimikkosankarin jälleen uusien tapettavien perään, kun meksikolaiskartellin jefe uhkaa laukaista ohjuksen Yhdysvaltoihin. Seuraa lukuisia ruumiita, paljasta pintaa, vaivaannuttavaa huumoria ja tuskainen kaksituntinen, jonka päätteeksi pitäisi jäädä vielä odottamaan avaruuteen sijoittuvaa kolmososaa. Ei kiitos.

Kyle Wardin käsikirjoitus lypsää viimeisetkin mehut  väsyneestä eksploitaatiohuumasta, jonka alkuperäisestä ideasta ei ole Machete Killsissä jäljellä oikeastaan yhtään mitään. Törkyhuumori ja seksi on korvattu lapsiystävällisemmällä säärten vilauttelulla, eikä värikkäitä kuolintapojakaan nähdä kuin kourallinen. Niiden vähäinen omaperäisyys pilataan kaiken lisäksi ryöstöviljelemällä samaa kikkaa lähes peräjälkeen.

Koko touhua vaivaa väkinäinen yrittäminen, mikä näkyy jo elokuvan aloittavassa valetrailerissa. Yhdentekevää juonta yritetään piristää väsyneillä vitseillä ja tarpeettomilla hahmoilla, joiden kautta saadaan julisteeseen useampi tähtinimi. Heistä Walton Goggins, Lady Gaga, Cuba Gooding Jr. ja Antonio Banderas piipahtavat lähinnä mitättömissä sivurooleissa, ja Charlie Sheen esittää presidenttiä, koska pelkästään Charlie Sheen presidenttinä on olevinaan hauska juttu. Jopa Trejo vetää normaalia aneemisemman suorituksen Machetena.

Oikeastaan ainut näyttelijä, joka on sisäistänyt elokuvan ja nimenomaan eksploitaation tarkoituksen, on toista pääpahista esittävä Demian Bichir. Miehen kirjaimellisesti mielenvikainen sekopäärooli on juuri oikealla tavalla yliammuttu mutta näyttelijäsuoritukseltaan niin taidokkaasti sävelletty veto, että hahmon pelkkä läsnäolo onnistuu hymyilyttämään. Samaa hupaisaa äkkiarvaamattomuutta olisi kaivannut koko raina.

Machete Kills on vaivaannuttavaa jatkoa jo entuudestaan väsähtäneelle hahmolle, jonka koettelemuksista kärsii ainoastaan katsoja.