Hamnet

Englannin kansallisrunoilijana pidetty Avonin bardi William Shakespeare tunnetaan tämän lukuisista näytelmistään, jotka tarjoavat edelleen löydettävää ja ammennettavaa yli neljän vuosisadan jälkeen. Silti vaikka hänen näytelmät ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kirjailijan omasta yksityiselämästä on jäänyt jälkeen vain vähän tietoa.

Yhtäältä teosten tunnettuus ja toisaalta kirjoittajan oman elämän tuntemattomuus toimivat siten rehevänä maaperänä Maggie O’Farrellin mielikuvitukselle vuonna 2020 julkaistussa historiallisessa fiktiossa Hamnet. Kirjailijakollegansa Madeline Millerin erinomaisten Akhilleen laulun ja Kirken lailla O’Farrell käyttää tunnettua tietoa pystyttääkseen tarinalleen historialliset raamit, mutta sukeltaa syvälle fiktioon kuvitellessaan tapahtumat luontaisen päähenkilön, tässä tapauksessa Shakespearen, sijaan sivuhenkilön kautta.

Hamnetissa tuo henkilö on Anne Hathaway, jonka tiedettiin olleen William Shakespearen vaimo ja näiden kolmen lapsen äiti. Sen kuvitteellinen tarina seuraa näiden kahden elämänvaiheita ensitapaamisesta aina runoilijan kenties kuuluisimman tragedian, Hamletin, syntyyn saakka ja käsittelee oman lapsen menetyksestä johtuvaa surua ja siitä selviytymistä.

Palkittu kirja toimii samalla pohjana Chloé Zhaon samaa nimeä kantavalle elokuvalle, jonka käsikirjoituksesta vastaa ohjaajan lisäksi kirjailija itse. Elokuvassa Agnesina tunnettuna Hathawayna nähdään mestarillisen taidonnäytteen tekevä Jessie Buckley, kun taas mieleenpainuvista rooleistaan tunnettu Paul Mescal saa listan jatkoksi yhden suorituksen lisää monisyisenä William Shakespearena.

O’Farrellin kirja siirtyy Zhaon käsissä viipyilevän kauniiksi draamaksi, jonka liki sadunomainen kerronta peittää alleen koko ihmiskirjon edestä tunteita. Kuvaajana toimineen Lukasz Zalin maalailevat sommitelmat muuttavat arjen pienet ilot lähes teatraalisiksi esityksiksi ja saavat vastaavasti musertavan surun tuntumaan syvällä sielussa asti. Silti kohtauksista välittyy käsinkosketeltava aitous, jonka ohjaaja peilaa osaksi luontoa ja sen moninaisia ääniä.

Tosin Hamnet ei tyydy kuvaamaan vain parisuhteen välistä dynamiikkaa, vaan aihepiiriä tukien myös tarinoiden perustavanlaatuista vaikutusta tunteiden tulkkina ja kuvastimena. Tarinat ovat kulkeneet osana ihmiskunnan eloa jo historian hämäristä saakka ja Shakespeare on luonnollisesti yksi aikamme tunnetuimpia tarinankertojia, mutta Zhao onnistuu silti tuomaan oman taianomaisen kosketuksensa näiden päälle.

Niin ujon Shakespearen Agnesille kertoma legenda rakastavaisista Orfeuksesta ja Eurydikesta kuin elokuvan päättävä voimakkaan katarttinen esitys Hamletista ovat vakuuttava todiste tarinankerronnan raa’asta emotionaalisesta voimasta. Mutta samaan aikaan näiden ei aina tarvitse olla koko salin täyteen vetäviä esityksiä, vaan myös pienet yksittäiset tarinat omille lapsille voivat auttaa luomaan yhteyttä, antamaan tarkoituksen tai korjata jotain rikki mennyttä.

Visuaalisesti latautuneesta kerronnasta huolimatta Hamnet on ensisijaisesti kuitenkin Jessie Buckleyn ja Paul Mescalin todellinen taidonnäyte. Buckleyn esittämä Agnes on yhteiskunnan ulkopuolelle jäävä parantaja, joka tietää tarpeensa ja tekee kaikkensa niin miehensä onnellisuuden kuin lasten turvallisuuden eteen. Näyttelijän roolisuoritus on vavisuttava ja kauttaaltaan vakuuttava tulkinta, joka ei jätä epäilystäkään Buckleyn lahjoista.

Mescal luo puolestaan Shakespearesta monisyisen hahmon, joka yhtäältä rakastaa perhettään yli kaiken, mutta on samaan aikaan tuomittu viettämään joka päivä elämää suuremmassa maailmassa päänsä sisällä. Hänen tulkintansa kuuluisasta näytelmäkirjailijasta on luovuuden kanssa taisteleva perheenisä ja rakastava aviomies, joka osoittaa kuitenkin tunteensa paremmin sulkakynän kautta.

Hamnet on murskaavan raskas ja samaan aikaan taianomaisen kaunis elokuva menetyksestä ja tarinoiden parantavasta voimasta. Chloé Zhaon seesteinen ohjaus sekä Jessie Buckleyn ja Paul Mescalin ilmiömäiset näyttelijäsuoritukset vievät katsojan tunteellisen vuoristoradan läpi sovittaessaan parhaimman Shakespeare-filmatisoinnin pitkään aikaan, joka ei ole kuitenkaan lähtöisin kuuluisan kirjailijan omasta sulkakynästä.