ARVOSANA
MEDIA
Viime vuodet kameran takana enemmän viihtynyt näyttelijä Maggie Gyllenhaal jatkaa ohjaajana myös hänen uutuuselokuvassa The Bride! Hänen itsensä käsikirjoittama synkkä draama perustuu löyhästi Mary Shelleyn kauhuklassikkoon Frankenstein ja eritoten sen pohjalta vuonna 1935 tehtyyn Bride of Frankenstein -elokuvaan. Tosin esikuvasta poiketen huomio on nimenomaan nimikkohahmon morsiamessa.
Reilu sata vuotta alkuperäisen Frankensteinin tapahtumien jälkeen sijoittuva The Bride! vie katsojat 1930-luvun Chicagoon, jossa jossain tuonpuoleisessa vaaniva kirjailija Mary Shelley (Jessie Buckley) riivaa itsensä gangstereiden seuralaisena viettävän Idan (myös Buckley) nahkoihin. Naisen muuttunut käytös johtaa pian murhaan ja ennenaikaiseen hautaan, josta tämän kaivavat ylös luojansa nimen ottanut hirviö (Christian Bale) ja uusi hullu tiedenainen Dr. Euphronius (Annette Bening) etsiessään sopivaa kumppania hirviölle uudelleenherätettäväksi.
Tästä käynnistyy paikoin irvokas, romanttinen ja väkivaltainen parisuhde, jonka vanavedessä Frank ja Bride saavat peräänsä niin virkavallan kuin gangsterit. Vaan samaan aikaan kaksikon ja erityisesti Briden suorasukainen piittaamattomuus normeja kohtaan sekä vaiettujen asioiden esiintuominen kylvää siemenet isommalle yhteiskunnalliselle muutokselle.
Gyllenhaalin uutukainen on outo ja joka suuntaan pomppiva tuotos, joka tuo tunnettuun goottitarinaan niin huumoria kuin kapinallisuuttakin. Se on samanaikaisesti rakkauskirje klassikkoelokuville, tyylipuhdas noir-dekkari sekä vihaisesti syyttävä sormi naisten kokemalle väkivallalle ja kohtelulle. Unohtamatta tietenkään riivaustarinaa ja irvokasta musikaalisuutta.
Toisin sanoen The Bride! on kaikkea sitä, mitä Joker: Folie à Deux yritti epäonnistuneesti olla.
The Bridessa on silti liikaa kaikkea, eikä aivan kaikkia näitä ole saatu joko sovitettua kunnolla tai ne tuntuvat vain tarpeettomilta. Jälkimmäisiin lukeutuu koko Mary Shelley -riivailu, joka antaa kyllä Buckleylle reilusti pelivaraa hullutella ja leikkiä sanoilla, mutta jolle jää kaipaamaan syvempää tarkoitusta. Samanlaisia ylivetoja löytyy runsaasti muitakin, sillä koko elokuva on liki puhdasta anarkiaa. Mutta aivan kaikki vedot eivät toimi yhtä hyvin kuin toiset.
Toisaalta elokuvassa on myös runsaasti niin pieniä ilahduttavia detaljeja kuin syvältäkouraisevaa yhteiskunnallista vihaa, jotka saavat vaa’an kallistumaan lopulta positiivisemmaksi. Harmillisesti elokuvassa on vain paljon, paljon muutakin.
Ilman Buckleyta elokuva ei kuitenkaan kantaisi lähellekään lopputekstejä. Maanisessa Bridessa on kiehtovaa vetovoimaa ja ylinäyteltyä hulluutta, josta ei voi kääntää katsetta. Näyttelijä hyppääkin roolinsa vietäväksi täysin, eikä pysy levossa edes kuollessaan. Morsiamen vangiksi jää myös Christian Balen esittämä Frankenstein, joka on hiljainen ja surullinen erakko, jonka koko elämänpalo on ollut seurata valkokankaalla Jake Gyllenhaalin esittämää Fred Astaire -kopio Ronnie Reedia ja tämän tanssahtelevia hahmoja.
The Bride! on päähenkilönsä ja todellisen maailman lailla kaoottinen, oikeutetun vihainen ja paikoin vain outo kokemus, joka vangitsee katsojansa niin hyvässä kuin pahassa. Turhan moneen eri suuntaan itseään repivä elokuva ei aina pysy nahoissaan, mutta sen maaninen vimma herättää silti enemmän kiinnostusta kuin tylsyyttä.