ARVOSANA
MEDIA
Kauhuelokuvasarja Scream on pelotellut katsojiaan jo vuodesta 1996 lähtien. Edesmenneen kauhumaestro Wes Cravenin luoma kauhuttelu on tullut tunnetuksi erityisesti sen oman genren metatason kerronnasta sekä tietenkin slasher-lajityypin uudelleenherättelystä, mutta vuosi ja osa toisensa jälkeen tämä on muuttunut yhä hankalammaksi toteuttaa.
Scream 7:ää on vaikea enää edes tunnista elokuvasarjan osaksi.
Alkujaan Scream 7:n oli tarkoitus olla vuonna 2022 kevyenä uudelleenaloituksena toimineen Screamin käynnistämän trilogian päättävä osa, mutta tuotantoyhtiö potki pääosassa olleen Melissa Barreran tuotannosta ja Jenna Ortega seurasi nopeasti perässä. Tekijät joutuivat hapuilemaan uusiksi alkuperäiset suunnitelmat, jotka vihjailivat edellisosan päätteeksi vievän sarjaa kutkuttavalla tavalla uuteen suuntaan.
Uutuudesta saati omaperäisyydestä ei ole kuitenkaan tietoakaan lässähtäneen kauhusarjan uusimmassa osassa, vaikka sarjan luoja Kevin Williamson palaa käsikirjoittajaksi ja tällä kertaa myös ohjaajaksi. Tuotannossa tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin pakottaneet muokkaamaan tarinaa perusteellisella tavalla, minkä seurauksena Scream 7 tuntuu (jälleen kerran) kuin kevyeltä uudelleenkäynnistykseltä.
Keskiössä nähdään tälläkin kertaa Neve Campbellin esittämä Sidney Prescott, joka joutuu tälle jo tutuksi tulleen aavepäisen tappajan kohteeksi ties monennetta kertaa. Barreran lähdön myötä hänen rinnalle on jouduttu tosin tuomaan uusi nuorempi näyttelijä, Isabel May, joka esittää elokuvassa Sidneyn tytärtä Tatumia. Kun mysteerinen tappaja alkaa jahdata jälleen nuoria, on katsojien aika ryhtyä selvittelemään, kuka maskin takana on tällä kertaa.
Tosin Scream 7 ei näennäisesti edes yritä peitellä tappajaansa tällä erää, sillä alkuperäisessä elokuvassa kuollut Stu Macher (Matthew Lillard) näyttäisi selvinneen kohtalokkaasta koitoksestaan ja ilakoivan verisiä murhiaan avoimesti.
Williamsonin ja Guy Busickin käsikirjoitus ei kylläkään onnistu repimään näyttelijän paluusta edes nostalgiaa, eikä kauhuttelu yllä missään vaiheessa mitenkään nokkelaksi tai edes etäisesti kiinnostavaksi. Nuoret teuraat lukitaan jälleen tuttuun tapaan pieniin tiloihin tappajan kanssa, mutta varsinaiset kuolemat eivät ole kovin omaperäisiä tai verisiä. Kauhuelokuvaksi kohtauksiin jää myös kaipaamaan sitä kauhua.
Elokuvasarjalle ominainen metatason kerronta tuntuu niin ikään unohtuneen tekijöiltä kokonaan, minkä seurauksena Scream 7 tuntuu enemmän vain geneeriseltä slasheriltä kuin ikonisen kauhuelokuvasarjan tuoreimmalta osalta. Vaikka elokuvassa nähdään kyllä klassinen selittelykohtaus, siihen ei ole löydetty minkäänlaista kulmaa. Osin jo ihan siksi, ettei elokuvalla itsellään ole minkäänlaista kulmaa. Elokuvalta jää siten kaipaamaan sen ydinpilareita, joita pelkät tutut näyttelijät eivät yksinkertaisesti riitä kannattelemaan.
Scream 7 on tyhjänpäiväinen paluu ikoniseen kauhuelokuvasarjaan, jonka tuotannolliset ongelmat näkyvät hätäisesti kyhätyssä ja oman ytimensä kadottavassa kauhuttelussa. Jo toistamiseen nostalgian varaan rakennettu elokuva ei sen kummemmin pelota kuin yllätä nokkeluudellaan, vaan tuntuu sen sijaan kuin miltä tahansa genrensä heikompitasoiselta tuotokselta.