MEDIA
Yhdysvaltain patrioottisimpiin ohjaajiin lukeutuva Michael Bay ottaa uutukaisellaan ohjaksiinsa Libyassa vuonna 2012 tapahtuneen terrori-iskun, jonka kohteena oli Amerikan Bengasin-konsulaatti. Yhdysvaltain Libyan-suurlähettilään ja kolmen muun amerikkalaisen hengen vaatinut isku kuvataan tuoreessa 13 Hours -elokuvassa alueella olleiden yksityisten palkkasotilaiden silmistä näiden puolustaessa kontollaan olevia siviilihenkiä määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan.
Bayn aiemmista tuotoksista poiketen – ja elokuvan otollisesta maaperästä huolimatta – 13 Hours ei ole kuitenkaan aivan niin isänmaallinen kuin voisi kuvitella. Chuck Hoganin käsikirjoitus pohjautuu Mitchell Zhuckoffin samannimiseen kirjaan, joka jättää politisoinnit taakse ja keskittyy tilanteen kuvaamiseen sotilaiden näkökulmasta. Ohjaaja tuo saman näkemyksen visuaaliseen muottiin ja keskittyy tarjoamaan puhtaan viihdyttävän katselukokemuksen, jossa Bay onnistuukin pääasiallisesti varsin moitteitta.
Kuten niin monet nykyisistä sotaelokuvista, myös 13 Hours keskittyy seuraamaan pientä sotilasporukkaa, joka joutuu ylivoimaisen vastuksen eteen. Bay ei kuitenkaan ryhdy maalaamaan sotureistaan yli-inhimillisiä Amerikan ruumiillistumia, vaan inhimillistää heidät tavallisiksi janttereiksi – toki tiettyä sankariteemaa haetaan luonnollisesti vähäsen. Näkökulmaa ei myöskään ole sidottu yksinomaan tähtilipun kannattajien puolella, vaan jälkiseuraamukset laskeutuvat molempien leirien suuntaan, mikä saa toiminnan tuntumaan tekopyhän sankaruuden sijaan välttämättömyydeltä. Kukaan ei ole voittaja.
Varsinainen toiminta on sen sijaan näyttävää seurattavaa, eikä Bay petä fanejaan saati tällä kertaa myöskään muita katselijoita. Sekavan sillisalaatin sijaan kohtaukset on maltillisesti leikelty, sommiteltu ja koreografioitu, mikä saa realismiin pyrkivät tulitaistelut tuntumaan huomattavasti mielekkäämmiltä ja vetävämmiltä. Myös rytmitys on kauttaaltaan onnistunut, ja alun jännityksen purkautuessa tekijät eivät sorru yhteen yhtämittaiseen luotien vaihtoon, vaan antaa katsojille tilan hengähtää sekä hahmoilla selvittää päitään. Karskeista ja suoraan sanoen kovin yksiulotteisista henkilöistä huolimatta tulitaistojen välisiin kohtauksiin on rakennettu varsin onnistunutta tunnelatausta.
13 Hours on hyvin rakennettu ja tiukasti etenevä toimintaelokuva, joka välttää ohjaajansa pahimmat kuopat. Kokonaisuus onkin varsin viihdyttävä genretuotos.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu pistää parastaan tarjotessaan Bayn ominaisen rikkaan värimaailman katsojalle koko loistossaan. Erinomaisen sävykkyyden lisäksi myös terävyys on ensiluokkaista jälkeä, eikä se herkeä yksityiskohtien paljoudessa missään vaiheessa. Valtaosa elokuvasta tapahtuu myös yöaikaan, mutta mustan eri tasot ovat upean syviä ja ongelmattomia.
Dolby Atmos -miksaus ei jätä sekään kylmäksi. Aggressiivinen äänimaailma toistetaankin upealla tarkkuudella, ja varsinkin toimintakohtausten aikana lukuisat tehosteet on paikannettavissa ilmiömäisellä terävyydellä. Matalia taajuuksia hyödynnetään myös aktiivisesti niin seiniä ravisuttavien räjähdysten kuin muiden tehosteiden toistossa. Vaikka ääniraita on parhaimmillaan nimenomaan täyskaaoksen aikana, onnistuu se vakuuttamaan myös hivenen seesteisimpien hetkienkin aikana.