ARVOSANA
MEDIA
Brittiohjaaja Edgar Wright on aloittanut Amerikan valloituksensa kollegoitaan onnistuneemmissa merkeissä, eikä meno tunnu hiipuvan miehen uutukaisenkaan kohdalla. Cornetto-trilogiastaan parhaiten tunnettu Wright kaasuttaa taas rapakon taakse vauhdikkaalla toimintaelokuvalla Baby Driver, jossa yhdistyvät ohjaajalle ominainen visuaalinen kerronta ja rakkaus musiikkia kohtaan. Nämä elementit on tosin viety tällä kertaa niin äärimmilleen, että valkokankaalle päätynyttä tuotosta voi hyvällä omatunnolla kutsua toimintamusikaaliksi.
Baby Driverin pääosassa nähdään Ansel Elgortin esittämä nimikkosankari, joka hukuttaa onnettomuudessa aiheutuneen tinnituksen soittamalla oman elämänsä soundtrackia läpi koko valveillaolonsa ajan. Hän sattuu myös toimimaan paikallisen rikollispomo Docin (Kevin Spacey) virtuoosimaisena pakokuskina, jäätyään nuoruudessa kiinni nyysiessään tämän autoa. Keikka keikalta velkaansa takaisin maksanut Baby lähestyykin sitä kuuluisaa viimeistä kertaa kunnes tajuaa, ettei alalta lähdetäkään ihan vain kytkintä nostamalla.
Wrightin itsensä käsikirjoittama elokuva nyökkää kaahausklassikoiden suuntaan, mutta toimii selkeistä esikuvistaan huolimatta omana eheänä teoksena. Päähenkilön tinnituksen kautta luotava musikaalimaisuus toimii Baby Driverin ärhäkkänä moottorina, joka paitsi kannattelee kerrontaa, myös vie sitä eteenpäin. Lähestulkoon kaikkien kohtausten taustalla kuullaan Babyn vanhojen iPodien kautta soivaa musiikkia, jotka määrittelevät tahdin kohtauksille ja rytmittävät nämä parhaimmillaan jopa aseenlaukauksia myöten valkokankaalle. Perinteisistä musikaaleista poiketen Baby Driverissa ei siis kuulla tuttuja lauluosuuksia lainkaan, mutta musiikki on iskostettu niin perinpohjin koko elokuvan rakenteeseen, että jokaista näkyvää otosta voi pitää melkein omana, musikaalisena numeronaan.
Musiikin käyttö ei ole myöskään tapahtumiin väkisin runnottu mukataiteellinen tehokeino, kuten esimerkiksi Suicide Squadissa, vaan lähes täysin luonnollinen osa kokonaiskerronnassa. Asiaa tosin auttavat verrattain harvinaisemmat biisivalinnat, jotka eivät radiohittitunnettavuudellaan nouse saman tien näkyvästi esille. Parituntiseen mahtuu toki muutama heikompikin valinta, jotka irtaannuttavat katsojan hetkeksi elokuvan luomasta huikeasta fantasiasta, mutta pääosin valitut ratkaisut aina The Jon Spencer Blues Explosionista ohjaajan lempilapsi Queeniin saakka toimivat loistavasti – ja ennen kaikkea kerronnan ehdoilla.
Erinomaisten rallien viedessä kerrontaa onnistuneesti eteenpäin, myös varsinainen visuaalinen puoli ajaa asiansa täysillä. Wright tunnetaan parhaiten nopeista leikkauksistaan ja visuaalisesta tarinankerronnasta, jotka biisien tahtiin ruudulle on sovittanut tällä kertaa muun muassa ohjaajan aiemmat The World’s Endin ja Scott Pilgrim vastaan maailman editoinut Paul Machliss. Baby Driver ei kuitenkaan onneksi ylikäytä jo Cornetto-trilogian viimeisissä osissa hivenen kuluneeksi käyneitä tehokeinoja, vaan amerikkalaisralli tuntuu alusta lähtien varsin tuoreelta ja näyttävältä tapaukselta. Perinteisin menetelmin toteutetut upeat toimintakohtaukset pääsevätkin oikeuksiinsa kellontarkasti mitoitettujen leikkausten, sommitelmien ja koreografioiden kanssa.
Wright on säilyttänyt uusimmassa tuotoksessaan myös leikkisyytensä. Kerronnassa on sopivaa kepeyttä, joka näkyy kautta linjan niin henkilöhahmoissa kuin kohtausten rakenteessa. Yksittäisissä hahmoissa on juuri sopivasti karrikatyyrien ainesta menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin, ja erinomaiset näyttelijät, kuten Jamie Foxx, Jon Hamm, Lily James ja Eiza González, pitävät huolen, ettei ylilyöntejä tapahdu. Dialogin rinnalla myös itse toimintakohtauksiin on ujutettu niin pienempiä kuin suurempia täkyjä, jotka samanaikaisesti viihdyttävät ja huvittavat. Esimerkiksi Chuck Ríon kuuluisa Tequila ei kuulosta kappaleena oikealta valinnalta suuren toimintakohtauksen taustalle ennen kuin sen kokee käytännössä. Ja kun koko elokuva on käytännössä yhtä musiikin ja kohtausten yhteennaittamisen juhlaa, ei tekijöille voi kuin nostaa hattua. Elokuvan päähenkilön lailla myös katsoja tempautuu helposti musiikin vietäväksi, ellei sitten pitele käsinojistaan kiinni autokohtausten aikana.
Baby Driver on visuaalisesta kerronnastaan tunnetun Edgar Wrightin uusin loistava taidonnäyte, joka vie ohjaajan opit kokonaan uudelle tasolle. Vauhdikas, humoristinen ja yhtä suurenmoisen suurta musiikkinumeroa edustava toimintaelokuva onkin elokuvaviihdettä puhtaimmillaan ja parhaimmillaan.