ARVOSANA
MEDIA
Trash metallin yksi neljästä isästä, Metallica, on vakuuttanut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana asemansa heavymusiikin suurnimenä. Nykykokoonpanossaan James Hetfieldin, Kirk Hammettin, Lars Ulrichin ja Robert Trujillon vetämä kvartetti ei välttämättä ole ollut enää suosionsa huipulla pitkään aikaan, mutta saavutustensa siunaamana bändillä ei ole ollut pulaa – saati ongelmia – tehdä, mitä lystäävät.
Metallica siirtyykin uusimman livetaltioinnin, Metallica Through the Neverin, myötä osittain elokuvien maailmaan. Nimród Antalin ohjaama ja yhdessä bändin jäsenten kanssa käsikirjoittama kokonaisuus koostuu pääasiallisesti vuonna 2012 kuvatuista keikkatallenteista sekä näiden yhteyteen raaputetusta löyhästä juonesta, jossa Dane DeHaanin esittämä roudari lähetetään kesken keikan hakemaan yhtyeelle kuuluvaa omaisuutta keskustasta.
Taltioinnin juonellinen osuus on avuttoman hoopoa höttöä, jossa näyttelijä seikkailee alati pahemmaksi yltyvässä postapokalyptisessä maailmassa samalla, kun Metallican tunnetuimmat pauhaavat taustalla. Roudarin kohtaamilla tapahtumilla on löyhä yhteys myös keikalla sattuviin ongelmiin, mutta lähinnä pitkitetyltä musiikkivideolta tuntuva haahuilu jää lopulta setin heikoimmaksi anniksi. Stadionin ulkopuolelle sijoittuvia kohtauksia on onnekseen hyvin vähän.
Itse show on sen sijaan parasta Metallicaa useisiin vuosiin. Lähtökohdiltaan yksinkertaisista lavapuitteista koostetaan upeita spektaakkeleja biisien henkeä jäljitellen, ja Creeping Deathin vereen tahriintuvasta lavasta noustaan aina valtaviin marmoripatsaisiin, kun …And Justice for All pärähtää käyntiin. Varman päälle koostetuista hiteistä muodostuva soitantakin kuulostaa selkäpiitä kylmäävän upealta, joskin saundia on hieman fiksailtu parempaan kuosiin jälkituotannossa. Metallica Through the Neverissä on nimittäin parhaimmillaan sitä vanhan kunnon Metallican runtua.
Oman säväyksensä kokemukseen tuo Antalin visio ja Joe Hutshingin leikkaus, jotka vievät katsojan osaksi tapahtumia. Kamerat pysyttelevät suurimman osan ajasta bändin jäsenten välittömässä läheisyydessä, mikä tekee kokemuksesta hyvin intiimin. Liekkimerten ja valoshow’n yhteydessä sommitelmat siirtyvät toisinaan myös yleisön sekaan, ja hetkittäin sukeltavat LCD-näytöistä koostuvan lavan sisuksiin.
Metallica Through the Never on loistava keikkataltiointi yhdeltä metallin suurnimeltä, mutta show’n kylkeen kirjoitettu sivujuoni tuntuu loppuun asti kovin irralliselta, eikä tarjoa kokemukseen oikeastaan mitään lisää. Toisaalta koko setin päättäminen Orioniin on aina iso plussa.
TEKNISET TIEDOT
IMAX-formaatilla kuvattu julkaisu on huikaisevaa katsottavaa. Tarkkuus on ensiluokkaista jälkeä niin keikan aikana kuin stadionin ulkopuolella kuvatuissa kohtauksissa, ja lukuisat yksityiskohdat hemmottelevat niin soittajien vaatetuksissa kuin yleisön seassa. Tummanpuhuvaa yleisilmettä tuetaan erinomaisella mustan tasolla, joka suorastaan syöpyy ruutuun kiinni peittämättä kuitenkaan detaljeja.
3D ei välttämättä tuo varsinaiseen kokemukseen oikeastaan mitään tarpeellista, mutta se on toteutettu aivan pirun hyvin. Jo ensimmäisestä kaupungin läpi suuntautuvasta kamera-ajosta lähtien kolmiulotteisen tilan luonti on vakuuttava, ja efekti vain paranee, kun keikkatehosteet pistetään esille. Avaruuden tuntu on kauttaaltaan luonnollinen ja syvyysvaikutelma äärimmäisen onnistunut, mitkä vain vahvistavat kuvasommitelmien henkimää intiimisyyttä.
Terävyyden ja värisävyjen ohella 3D ei heikennä jo entuudestaan kiitettävää kuvaa, mutta pieni lovi menetetään satunnaisista haamukuvista, jotka vaivaavat etenkin varjoon ja fokuksen ulkopuolelle jääviä kohteita.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus on asiaankuuluvan aggressiivinen ja moniulotteinen. Jokainen instrumentti toistuu kappaleiden seasta tarkasti ja levittäytyy kaiutintilaan erinomaisella tenholla. Ulrichin takova basari rummuttaa matalia taajuuksia kiitettävällä sykkeellä, eikä LFE-kanava rajoitu pelkästään rumpusettiin. Korkeuksiin leimahtavat liekit, marmoripatsaan vaiheittainen kokoaminen sekä katujen tapahtumat saavat osansa tuhdista alapäästä. Instrumenttien ohella tilaäänet toistavat myös yleisön mylvinnän ja kanssalaulannan upealla avaruudella.
Lisämateriaalin parasta antia on tunnin kestoinen Metallica Documentary, joka on mielenkiintoinen sukellus tuotannon kulisseihin. Valtaosan ajastaan dokumentti keskittyy itse keikan järjestämiseen ja lavashow'n huikeisiin spektaakkeleihin, joiden toteuttamiseksi vaadittua työmäärää kommentoivat itse suunnittelijat. Ajoittain keskitytään myös keikan rinnalla nähtävän juoniosuuden rakentamiseen.
Kymmenminuuttiset Making of Through the Never ja Band & Crew Interview on perinteisempää markkinamateriaalia, jossa tekijät kertovat elokuvan tuotannosta ja sen erilaisuudesta muihin genretuttaviinsa nähden.
Q & A with Metallica and Director on puolen tunnin kyselytuokio, jossa porukka kertoo leppoisissa tunnelmissa mietteitään tuotannosta ja vastailevat fanien kysymyksiin. Osaltaan saatu info menee päällekkäin edellä olleiden dokumenttien kanssa. Tent Highlights with Lars Ulrich on vastaavanlainen setti, mutta tunnin pituisena ja ilman muita jäseniä.
Lisäksi levylle on tallennettu traileri, Master of Puppetsin musiikkivideo sekä pätkiä elokuvasta.