ARVOSANA
MEDIA
Jason Bateman, Jason Sudeikis ja Charlie Day palaavat esimiesten kaatohommiin Kaameiden pomojen jatko-osassa, jossa omiksi herroiksi noussut kolmikko joutuu tällä kertaa heidän yritykseensä sijoittavan Bert Hansonin (Christoph Waltz) koijaamaksi. Laillisten vastaiskujen sulkeutuessa kieron huijauksen toteutumisen myötä, ei kaveruksille jää muuta vaihtoehtoa kuin turvautua vanhoihin, hyvähköiksi havaittuihin laittomuuksiin. Tosin rikosuralla on noustu sen verta ylöspäin, ettei murhaamisiin ole enää tarvetta, kun kidnappauskin on keksitty.
Sean Andersin ohjaama ja yhdessä John Morrisin kanssa käsikirjoittama Kaameat pomot 2 jatkaa alkuperäisteoksen reikäpäisellä ja vähän kaikkialle pyristelevällä improlinjalla, joka luottaa pääosakolmikkonsa omiin avuihin. Suulaiden Sudeikisin ja Dayn vastapainona nähdään Batemanin järjen kyyninen ääni, kun tohelot kaverukset yrittävät selvitä ongelmastaan – ja suunnitelmastaan – kunnialla ja mieluiten vielä vankilan välttäen. Valitettavasti tuotannon aikana ollut hauskuus ei välity kunnolla itse elokuvaan.
Jatko-osassa vastassa on Waltzin esittämä miljardööri, mutta näyttelijä jää todellisuudessa lähinnä vain harvoin ruudulla vilahtavaksi kohteeksi. Miehen sijasta kolmikon nelikoksi saapuu tämän poikaa esittävä Chris Pine, joka osallistuu kidnappaussuunnitelmaan paitsi kidnapattavan että yhden suunnittelijan roolissa. Pinen anti kerronnalle on lähinnä komea ulkonäkö, josta tekijät myös yrittävät repiä käänteistä Tukholman syndrooma -ilottelua epäonnistuneesti. Tuotannon tuoreimman näyttelijän huumorinlahjat jäävät vain kovin teennäisiksi, mikä tosin vaivaa vähän koko elokuvaa.
Valtaosa elokuvan koomisuudesta sysätään Sudeikisin ja Dayn hartioille, mikä kääntyy toisin sanoen kilpahuudoksi ruudulla. Hienovaraisuudesta saati maaliin osuvista heitoista ei ole tietoakaan, vaan kunkin vitsin huipennus on nähtävissä jo kilometrien päähän. Vajaaseen parituntiseen on osunut myös muutama ihan onnistunutkin heitto, mutta parhaimpaansa leffa yltää vasta lopputekstien pilalle menneissä kohtauksissa. Jopa alkuperäisteoksessa loistaneet oikeat kaameat pomot, Kevin Spacey ja Jennifer Aniston, jäävät uusimissaan rooleissa ontoiksi – Jamie Foxxin hassuksi tarkoitetulla nimellä ratsastavasta rikollisesta nyt puhumattakaan.
Kaameat pomot 2 on pääosakolmikkonsa meriiteillä ratsastava jatko-osa, joka välttää sen vähän hauskuuden, jonka alkuperäisteos onnistui tarjoamaan. Tekijöillä on ilmiselvästi ollut tuotannossa hauskaa, mutta valitettavasti se ei näy ruudulla.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuva on laadukas, joskaan ei täysin virheetön kokemus. Terävyyden osalta anti on erinomaista, vaikka se jää karvan päähän standardin parhaimmistosta. Jälkikäsitelty värimaailma toistetaan sen sijaan elävänä ja virheittä. Kuvan suurin ongelma on kuitenkin kontrastissa, sillä ruudun ylensyövä musta peittää monesti allensa lukuisat yksityiskohdat jopa hyvin valaistujen kohtausten aikana.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus puskee ulos tarvittaessa varsin vakuuttavan elämyksen, mutta päällisin puolin se tyytyy toistamaan hyvin dialogipainotteisen äänimaailman onnistunein vedoin. Näyttelijöiden nopealiikkeinen sanailu nouseekin etuosaan ja etukanaviin, jotka toistavat dialogin selkeästi ja kuuluvana. Matalat taajuudet sekä takakanavat heräävät muutamissa kohtauksissa ihan mukavasti eloon tuoden elokuvaan myös tarvittavaa elävyyttä ja tilantuntua.
Julkaisun muhkein lisämateriaali on Endless Laughter Guaranteed!, joka 17 minuutin kestossaan tarkastelee pääosakolmikon komiikan lahjoja niin erillään kuin yhteen tuotuna. Käytännössä dokumentti on haastattelujen siivittämä improvisaatio- ja pilalle menneiden kohtausten kooste, jossa käydään myös lyhyesti sarjaan uutena saapuvien näyttelijöiden antia.
Off the Cuff: One-Liners You Didn’t See jatkaa improvisaatiolinjalla esitellen näyttelijöiden suullisia lahjoja näiden keksiessä toinen toistaan erilaisempia tapoja saada kaverinsa nauramaan. Yhteiskestoltaan 18-minuuttiseksi yltävien settien ärsyttävin piirre on se, että ne on leikelty pieniksi, pariminuuttisiksi pätkiksi.
Nysäteema jatkuu julkaisun loppumateriaalin kohdalla. Vain muutamien minuuttien sisältöarvoa tarjoavat Let the Sexual Healing Begin, Who Invented the Shower Buddy?, Nick Kurt Dale INC: Employee Testimonials, It’s the Shower Buddy Infomercial ja High Speed Crash Course ovat viimeistä lukuun ottamatta elokuvansisäisiä ja epäonnistuneita hauskuutteluyrityksiä, joiden nimet kertovat näiden aiheesta ja sisällön puutteesta kaiken tarpeellisen. High Speed Crash Course sentään edes yrittää tarkastella hieman pintaa syvemmin lopun takaa-ajokohtauksen luomista.