Fantastic Four: First Steps, The

Marvel Cinematic Universen kuudennen vaiheen käynnistävä The Fantastic Four: First Steps tuo ikoniset Ihmeneloset jo kolmatta kertaa valkokankaalle, joskin MCU:n osalta kyse on vasta ryhmän debyytistä – Reed Richardsia lukuun ottamatta. Jack Kirbyn ja Stan Leen vuonna 1961 luoma nelikko on toiminut eräänlaisena pohjana Marvel Comicsin vuosikymmeniä kattaneelle rikkaalle supersankarihistorialle, joten erityisesti fanien keskuudessa ryhmällä on aina ollut oma paikkansa näiden sydämessä.

Ihmenelosten aiemmat elokuvasovitukset eivät sen sijaan ole innostaneet edes faneja, vaan nämä ovat parhaimmillaankin saaneet vain keskinkertaisia arvosteluja. Vuonna 1994 ilmestynyttä The Fantastic Fouria ei koskaan edes virallisesti julkistettu, kun taas Josh Trankin vuoden 2015 uudelleenkäynnistys teilattiin pahimpaan maanrakoon. Tim Storyn välimallit vuosilta 2005-2007 saivat sen sijaan kädenlämpöisen vastaanoton, mutta ovat edustaneet silti ryhmän parasta antia kankaalla tähän mennessä. 

Epätasaisen MCU:n nykyvaiheen lomassa uusi The Fantastic Four: First Steps ei siten herätä suuria toiveita, mutta kyseessä on itse asiassa todella onnistunut sovitus ikonisesta nelikosta, mutta muutoin melko tavanomainen supersankarielokuva.

Pitkästä jatkumosta tunnettu Marvelin leffauniversumi ottaa First Stepin osalta hieman huilia, sillä elokuva sijoittuu virallisen Earth-616-todellisuuden sijaan kokonaan omaan Earth-828-maailmaan. Viime vuosien multiversumihäröilyille ei vieläkään ole löydetty seurattavaa lankaa, mutta se antaa tällä kertaa mahdollisuuden nauttia Marvelin supersankaroinnista jokseenkin tyhjältä pöydältä. Aiemmasta tai tulevasta ei siten tarvitse välittää.

Elokuvan omassa maailmassaan Ihmeneloset ovat sen ainoat supersankarit, jotka ovat pitäneet Maasta huolta näiden altistuttuaan avaruudessa kosmiselle säteilylle ja saatuaan supervoimat. Jälleen yhden syntytarinan sijaan The Fantastic Four: First Steps käynnistyy siten jo matkan puolivälistä, jossa esittelykierros tehdään pikaisesti elokuvan sisällä talkshowmaisen juonnon avulla. Siten kerronta voidaan aloittaa näppärästi suoraan juosten, joskin vauhtiin päästyään elokuvassa ei juurikaan hengähdetä.

Josh Friedmanin, Eric Pearsonin, Jeff Kaplanin ja Ian Springerin käsikirjoitus seuraa Ihmenelikkoa, eli Reed Richardsia (Pedro Pascal), Sue Stormia (Vanessa Kirby), Johnny Stormia (Joseph Quinn) ja Ben Grimmia (Ebon Moss-Bachrach), näiden astuessa perheenä uudelle ja tuntemattomalle alueelle. Tulevan perheenlisäyksen myötä nelikon huomio siirtyy yhä enemmän saapuvan jälkikasvun elämän turvaamiseen, mutta aivan kaikkea eivät edes supersankarit pysty tekemään lapsiturvallisiksi.

Kuten maailmojen tuhoajana tunnetun Galactusin (Ralph Ineson) ottaessa Maan seuraavaksi ruokalajikseen.

The Fantastic Four: First Steps ei juonen osalta juurikaan poikkea genren kuluneista konventioista tai uudista lajityyppiä, joskin aihepiirin vuoksi käsikirjoitus keskittyy onnekseen ensisijaisesti supersankariperheen dynamiikkaan. Vauvan myötä fokus on voitu siirtää vanhemmuuteen, jonka pelot ja arjen muutokset eivät poikkea supersankareiden keskuudessa sen enempää kuin tavallisten pulliaistenkaan. Tämä antaa käsikirjoittajille samalla mahdollisuuden käsitellä näihin kuuluvia tunteita perheen sisällä, joista eritoten Richardsin neuroottisuutta lähestyvä halu suojella läheisiään nostetaan erityisesti esiin.

Myös muiden päähenkilöiden sielunmaisemaan vihjaillaan, mutta elokuvan jatkuvan kiireen vuoksi Richards on oikeastaan ainoa, jolle on ennätetty siunata edes hitunen aikaa tämän käsittelyyn. Ihmenelikon muusta katraasta saa kyllä otteen, mutta näiden syvällisempi käsittely tuntuu jätetyn sarjakuvien sivuille. Hahmojen pienet eleet auttavat silti paljon ja tarjoavat edes pienen kurkistuksen näiden mielenliikkeisiin, mutta monilta osin he jäävät silti melko etäisiksi.

Perhedynamiikasta löytyy silti hetkensä lähinnä viihteen turvin. Kuten oikeassakin elämässä läheiset ihmiset voivat olla samanaikaisesti rakastettavia että rasittavia, mikä näkyy niin Ihmenelikon kepeissä naljailuissa kuin sanomattomaksi jääneissä hetkissä. Syvällisyyden puute johtaa kuitenkin siihen, että First Steps jää pitkälti visuaaliseksi kokemukseksi.

Onnekseen elokuvan ulkoiset puitteet ovat tällä kertaa miellyttävät ja uskolliset sarjakuvien paikoin lennokkaille visioille. Earth-828 on antanut tekijöille mahdollisuuden poiketa MCU:n aiemmasta visuaalisesta ilmeestä, minkä myötä valkokankaalle saadaan ilahduttava 60-lukua henkivä retrofuturistinen lookki. Ajankuvaa peilataan myös tunnelmassa, jossa on aistittavissa avaruusajan alun optimistinen usko tulevaisuuteen ja ihmisiin. Marvel-leffat nyt ovat harvoin olleet mitään synkistelyjä, mutta jopa niiden keskuudessa First Steps on hyvällä tapaa naiivi ja sarjakuvamainen.

Erikoistehosteiden osalta jälki on niin ikään pääosin makoisaa ja tyyliltään omaperäistä, jossa avaruuden halki surffilaudalla kiitävä Hopeasurffari (Julia Garner) on yhtä luonnollinen asia kuin maan alla asustava Myyrämies (Paul Walter Hauser) ja tämän johtamat asukkaat. First Steps loistaakin eritoten maailmaltaan, ja on siltä osin kenties parasta MCU:ta tähän mennessä.

Kyseessä ei silti ole kuin jälleen yksi supersankarielokuva, mikä voi osaltaan kieliä allekirjoittaneen väsymyksestä genreä kohtaan sekä fanitaustan puutteesta. Vaikka ulkoiset puitteet ovat kaikin osin kohdallaan ja hahmot toimivat, ei The Fantastic Four: First Steps onnistu silti juuri kohoamaan erityisesti mieleen tai esittelemään mitään uutta. Kiirehditty kerronta etenee odotetun mukaisesti ja laskelmoidun sujuvasti, mutta siitä uupuvat jännittävät hetket ja kohokohdat. Jopa galaktinen uhka ja pilvenpiirtäjiäkin korkeampi Galactus tuntuu vaarattomalta.

Silti The Fantastic Four: First Steps on eittämättä paras Ihmenelosista tehty sovitus valkokankaalla ja uppoaa varmasti sarjakuvafaneille. Itsenäisenä elokuvana sen omintakeinen visuaalinen ilme sekä kirjaimellisesti omassa ulottuvuudessa tapahtuva toiminta tekevät siitä helpon seurattavan, mutta Marvelin nykymenon pelastajaksi elokuvasta ei kuitenkaan ole.