Ballerina

Stunttipuolelta kameran taakse siirtynyt Chat Stahelski muutti toimintagenren standardeja vuonna 2014 ilmestyneellä John Wickilla. Derek Kolstadin käsikirjoittama leffa ei poikennut juonellisesti perinteisistä kostorainoista, mutta toiminnan osalta Stahelski toi aiemman osaamisensa näyttävästi koreografioiduksi baletiksi, joka saattoi monet kilpailijansa häpeään.

Sama jatkuu vielä vuosikymmen myöhemmin samaan elokuvasarjaan kuuluvalla Ballerinalla.

Tällä kertaa ohjaajaksi on tosin vaihtunut parhaiten Underworld-leffoista tunnettu Len Wiseman, joskin tämän ohjaamaa versiota valkokankaalla ei raporttien mukaan kuitenkaan nähdä. Miljardihitiksi nousseen leffasarjan mainetta varjellen Stahelskin väitetään vastanneen Wisemanin sijaan myöhemmin tehtyjen uusintaotosten ohjauksesta ja samassa rytäkässä myös kuvanneen elokuvan pitkälti uusiksi vastaamaan omaa näkemystä John Wick -universumista. Elokuvan virallisena ohjaajana komeilee silti Wiseman.

Huolestuttavalta kuulostavasta tuotannosta ei kannata kuitenkaan murehtia, sillä Ballerina on varsin onnistunut ja viihdyttävä toimintaelokuva. Keanu Reevesin näyttelemän Wickin sijaan juoni keskittyy tosin Ana de Armasin esittämään palkkatappaja Eve Macarroon, joka ryhtyy jäljittämään vanhempana isänsä murhannutta miestä (Gabriel Byrne). Wick vilahtaa silti ruudulla alkuperäisen leffasarjan tapahtumien välissä, joskin herran läsnäolo tuntuu jossain määrin pakotetulta.

Shay Hattenin käsikirjoitus oli alkujaan suunniteltu kokonaan omaksi elokuvaksi ennen kuin se sovitettiin useiden käsikirjoittajien voimin osaksi John Wick -universumia. Alkuperäisen raaputuksen ylilyöty toiminta sekä itseironinen huumori on siten himmattu likemmäksi alkuperäisten leffojen vakavuutta ja laajempaa mytologiaa, joskin Ballerina ei jälkimmäistä kuitenkaan hirveästi laajenna. Myös isompia hahmonkehityksiä tai juonenkäänteitä on turha odottaa, mikä noudattaa leffasarjan konseptia; juoni toimii lähinnä raameina elokuvien toimintakohtauksille. Silti osa elokuvan hahmoista jää hieman turhiksi.

Naispääosan myötä leffa tosin pyrkii korostamaan hieman naisten voimaa, mutta käsittely jää melko heppoiseksi ja aivan asteen alleviivaavaksi. Onnekseen tämä koskee vain puhuttuja sanoja, sillä teot itsessään puhuvat tällä kertaa enemmän.

John Wick -elokuvia ei kuitenkaan katsota juonen vuoksi, eikä Ballerina tee tämän osalta poikkeusta. Ohjaajamuutos ja tätä seurannut uusintakuvaukset näkyvät jossain määrin myös toiminnassa, joka ei ole aivan niin viimeisen päälle koreografioitu kuin sarjan muissa osissa, mutta jossa riittää silti runsaasti viihdykettä. Ana de Armas todisti jo James Bond -leffa No Time to Diessa osaavansa taistelemaan tyylillä, eleganssilla ja huumorilla, mitkä tuodaan onnistuneesti mukaan myös Ballerinaan.

Toimintakohtaukset luottavat edelleen tyyli edelle kuvattuihin käsirysyihin ja ammuntoihin, jotka sommitellaan ruudulle visuaalisesti kauniiksi ja väkivallaltaan veriseksi baletiksi. Esteettisen mielihyvän lisäksi taistelut myös tuntuvat katsojan munuaisissa saakka, kiitos erinomaisen äänisuunnittelun. Toimintaa lisäksi riittää katsottavaksi elokuvan alusta alkaen, joskin alkupää jää selkeästi jälkimmäistä puoliskoa heikommaksi kekseliäisyyden osalta. Tämän osalta Ballerinassa onkin mielenkiintoisen kaksijakoinen tunnelma, sillä kohtauksissa on selkeästi erilainen fiilis alun ja lopun välillä.

Alkua ei silti voi missään nimessä moittia huonoksi, mutta mieleenpainuvimmat hetket on eittämättä säästetty viimeiseksi. Ja vaikka toiminnassa ei ylletä samaan kokonaisvaltaisen mestarilliseen suoritukseen kuin John Wick: Chapter 4:ssä, loppupuolen kaksintaistelut liekinheittimillä tai kranaateilla voisi lähes yhtä olla osa sitä.

Ballerina ei välttämättä tarjoa aivan niin viimeiseen asti viimeisteltyä toimintahurmosta kuin alkuperäiset John Wick -elokuvat, mutta se on silti genrensä parempaan puoliskoon lukeutuvaa mättöä. Vaikka Wick-universumin mytologia ei suoranaisesti kiinnosta saati kaipaa useampaa elokuvaa ja televisiosarjaa sen laajentamiseksi, näiden varjolla saatava nautinnollinen toiminta on jo itsessään riittävä syy myös Ballerinan oikeutukselle.