ARVOSANA
MEDIA
Mark Webb palaa seittisankarin kimppuun Hämähäkkimiehen uudelleenkäynnistyksen toisessa osassa, jossa Peter Parker (Andrew Garfield) joutuu entistä vaarallisempien superrikollisten kohteeksi yrittäessään samalla setviä tunteitaan Gwen Stacya (Emma Stone) kohtaan. Suuren voiman myötä saapuu suuri vastuu, mutta tällä kertaa vastuunsa välttävät The Amazing Spider-Man 2:n käsikirjoittajat Alex Kurtzman, Roberto Orci ja Jeff Pinkner, joiden täyteen ahdettu raaputus jää kaiken paljoudesta huolimatta sisällöltään tyhjäksi.
Elokuvan onttous on sinänsä pienoinen ihme, sillä The Amazing Spider-Man 2 on ääriään myöten täynnä hahmoja ja sivujuonia. Jatko-osa jatkaa Parkerin sielunelämän perkaamista, mutta niin edestakainen sompailu Stacyn kuin isä-Parkerin kohtalon kanssa polkevat lähinnä samoja, jo ensimmäisestä osasta tuttuja synkkiä uria; iloisuus on tosin kakkosessa jopa aiempaa pienemmässä roolissa. Ongelmaksi muodostuukin se, että reilusta kaksituntisestaan huolimatta pääkaksikkoon ei tunnuta saavan yhtään lisää pintaa sitten ensimmäisen osan.
Seittisankarin tyhjäkäynnin vuoksi elokuvan muulta katraalta jää odottamaan enemmän, etenkin, kun tekijät marssittavat ruudulle peräti kolme uutta superroistoa. Tosin heistä vain yksi saa viittä minuuttia enempää toiminnallista ruutuaikaa, kun taas kaksi muuta lähinnä piipahtavat ruudulle esittäytymässä tulevaa Sinister Six -elokuvaa varten. Dane DeHaan saa sentään Green Goblininsa alter egona, Harry Osbornina, ruutuaikaa luodessaan suhteita Parkeria kohtaan, mutta Paul Giamattin Rhino on sen sijaan häpeilemättömän suoraa markkinointia tulevaisuutta kohtaan. Sama tosin koskee miltei koko elokuvaakin.
Onnekseen Jamie Foxxin tulkitsema Electrolle annetaan tuttuun sarjakuvaleffatapaan mittava intro ja draamankaari, jota seurata. Osaava näyttelijä tulkitsee maahan poljetun sähköteknikon sekä tämän onnettomuudesta syntyvän kostonhimoisen Electron onnistuneesti, mutta hahmon – ja elokuvan – parasta antia ovat eittämättä tämän ja Hämähäkkimiehen väliset toimintakohtaukset.
Teknisestä vinkkelistä tarkasteltuna The Amazing Spider-Man 2 tarjoaakin jälleen kerran viihdyttävää toimintaa, joka on jatko-osille perituttuun tapaan entistä näyttävämpää ja suureellisempaa. Webb pitää kuitenkin jalkansa visusti maassa välttääkseen edellisen trilogian finaalin naurettavuuksiin menneet mittasuhteet, mutta siitä huolimatta taistelukehät ovat tällä erää kokonaisten korttelien ja voimalaitosten kokoluokkaa. Sähköisissä yhteenotoissa on silti silmää kauneudelle ja pienille yksityiskohdille, jotka tuovat kohtauksiin lisäsyvyyttä.
The Amazing Spider-Man 2 on visuaalisesti paikoin näyttäväksi yltävä supersankarielokuva, jonka draamallinen sisältö polkee sen sijaan paikallaan. Elokuva tuntuukin enemmän mainokselta tulevaisuutta varten kuin omilla jaloillaan seisovalta jatko-osalta.
TEKNISET TIEDOT
Yksityiskohtainen ja väririkas anti on parasta, mitä julkaisu pystyy tarjoamaan. Ääriterävä kuva säkenöi detaljien paljoudesta ja hienotekstuurien erottelukyvystä. Värimaailma yltää parhaimmillaan myös suoranaiseksi sävyjen juhlaksi, vaikka monet elokuvan kohtauksista tapahtuukin huomattavasti hämärämmissä oloissa. Mustan taso säilyttää pintansa tosin alusta loppuun saakka viimeistellen kokonaisuuden kiitettävin arvosanoin.
3D-kuva yltää lähes samaan yhden ulottuvuuden vähemmän tallentavan serkkunsa kanssa. Terävyys on kauttaaltaan huippuluokkaa, ja upeat värisävyt viettelevät yhtälailla lasit päässäkin. Edes yleisesti ongelmallinen hämäryys ei tuota juurikaan ongelmia, vaan yksityiskohdat näkyvät valoisuudesta huolimatta selkeästi. Tehosteen osalta kolmiulotteisuus tuo elokuvan moniin kohtauksiin onnistuneesti lisäsyvyyttä ja aitoutta, johon 2D-verrokit eivät yksinkertaisesti pysty. Tilatuntua luodaan onnistuneesti nimenomaan taaksepäin, jolloin kohtaukset saavat luonnollista avaruutta, mutta aina toisinaan tekijät ulottavat kyntensä myös katsojaa kohti varsin onnistunein vedoksin.
DTS-HD MA 5.1 -ääniraita ei jätä toivomisen varaa. Musiikkipainotteinen miksaus nostaa Hans Zimmerin sävellykset etualalle, mutta siitä huolimatta myös elokuvan omat tehosteet saavat ansaitsemansa huomion. Etenkin tilakäyttö viettelee luonnollisuudellaan ja kohtauksista syntyvillä kakofonioillaan, jotka pyörivät ja kaikuvat kuuntelutilassa juuri tekijöidensä haluamalla tavalla. Erinomaista paikannusta on tukemassa myös erinomaisessa tasapainossa kuultavat tehosteet sekä aggressiivinen LFE-kanava, joka tuo hentoista potkua myös maltillisimpiin kohtauksiin.
Julkaisun ainoalla kommenttiraidalla kuullaan käsikirjoittajia Alex Kurtzmania ja Jeff Pinkneria sekä tuottajia Matt Tolmachia ja Avi Aradia, jotka kertovat laaja-alaisesti tuotannon eri osa-alueista aina anekdooteista ja teknisestä osaamisesta lähtien. Juttua tulee paljon, ja se on useimmiten mielenkiintoista kuultavaa niin Hämiksen faneille kuin elokuvasta yleisesti kiinnostuneille.
Pääruuan virkaa ajaa lähes kaksituntinen The Wages of Heroism: Making The Amazing Spider-Man 2 -dokumentti, joka on pilkottu itsessään vielä pienempiin alueisiin. Puheenaiheeksi nousevat niin elokuvan ja hahmojen teemat ja jatkumot edellisosasta, New Yorkissa tehdyt kuvaukset, tietokonetehosteet, näyttelijäsuoritukset kuin Hans Zimmerin sävellykset. Kattava sisältö tarjoaa kaiken tarvittavan elokuvan tuotannosta mielenkiintoisella ja visuaalisesti mukaansatempaavalla tavalla. Dokumentista erillään levyllä on vielä laitettu kymmenminuuttinen musiikkivivahteinen The Music of Amazing Spider-Man 2 with Director Webb -kooste, joka syventää hieman lisää elokuvan sävellyspuolta.
Lisäksi levylle on tallennettu Alicia Keysin It’s On Again -musiikkivideo sekä reilun kahdenkymmenen minuutin edestä poistettuja kohtauksia, jotka kätkevät sisällensä muun muassa kokonaan poisleikattuja sivujuonia.