Need for Speed

Electronic Artsin suosittuun autopelisarjaan perustuva Need for Speed pysyy uskollisena alkuperäismateriaalilleen. Laittomat kilpa-ajot ja rehellinen autoporno kuuluvat tiukasti elokuvan katukuvaan, eikä Scott Waughin ohjaustyö edes yritä olla mitään sen enempää kuin sataset lasissa kaahaavaa korkeaoktaanista viihdettä.

Juonen virkaa ajaa ystävänsä kaahaustilanteessa menettävän ja siitä syyt niskoillensa saavan Tobey Marshallin (Aaron Paul) vankilan jälkeinen vendetta, jossa tapaturman todellinen syyllinen, Dino Brewster (Dominic Cooper), saataisiin teosta vastuuseen. George Gatinsin käsikirjoitus keskittyy kuitenkin autojen ja niitä ajavien ihmisten ympärille, eikä niinkään mehustele yllätyskäänteillä tai juonenkuljetuksella.

Pelisarjan juuria kunnioittava linjaus toimii Need for Speedin eduksi, sillä valtaosa elokuvan yli kahden tunnin kestosta vietetään nimenomaan auton ratissa. Paikoin äärimmäisen näyttävien kaahaussessioiden ohella aikaa kulutetaan hahmojen keskinäisessä nahistelussa, joista onnistutaan irrottamaan muutamia hyviäkin lohkaisuja. Pakollinen romanssintynkä Marshallin ja pelkääjän paikalle istahtavan Julia Maddonin (Imogen Poots) välille on rakennettu niin ikään varsin viihteellisin keinoin.

Kaahausleffaksi Need for Speed tarjoaa kuitenkin verrattain vähän mitään järisyttävää toimintaa. Muutamat perinteisin keinoin toteutetut stuntit ovat valehtelematta kuvattu varsin päräyttävin vedoin ja parhaimmillaan kisoissa on todellista jännityksen tuntua, mutta valitettavan usein elokuva tyytyy lähinnä kuvaamaan kauniita kisa-autoja tien päällä ilman sen kummempaa ajatusta. Osa kisoistakin sortuu lähinnä tympeäksi peräkkäin ajoksi. Pelkkä autoporno on toki joillekin kokonaan oma kohokohta, mutta kokonaisuudessaan Need for Speed ei taivu aivan nimensä veroiseksi vauhtihirmuksi edes nopeimpien autojen ratissa.

Toiminnan vähäisyyttä suuremmaksi ongelmaksi nousee silti elokuvan mammuttimainen kesto. Yli kaksituntinen järkäle on yksinkertaisesti liikaa sisällöltään köyhäksi jäävälle rainalle, mitä ei onnistu peittämään edes onnistuneet hahmokemiat. Vaihtelevuutta on yksinkertaisesti liian vähän ja turhia hidasteita tiellä muutama liikaa, että elokuva jaksaisi kannatella itsensä kunnialla kalkkiviivoille asti. Mikä on sinänsä harmi, sillä Need for Speed edustaa muilta osin genrensä näyttävintä – ja ajoittain äärimmäisen viihdyttävintä – nykyantia.

Need for Speed on uskollinen ja viihdyttävä kaahausleffa, joka ei edes yritä peitellä pellin alla mylvivää moottoriansa. Valitettavasti liiallinen kesto syö kaiken nitron ennen ruutulipun heilahtamista.