ARVOSANA
MEDIA
Steven Quale luottaa rehtiin viihteeseen uudessa katastrofileffassaan Myrskyn silmässä. Hienovaraisen dramaturgian sijaan ohjaaja antaa Twister-kopionsa puheenvuoron äitiluonnolle ja tätä kopeissaan digitalisoineille tehostevelhoille, jotka ovat onnistuneet luomaan yhden lähivuosien vakuuttavimpia genre-elokuvia. Tämä tosin kertoo enemmän lajityypin yleisesti heikosta tasosta kuin Qualen ohjaustyön laadusta, sillä itse pyörremyrskyt ovat koko komeudessaan esillä vain valitettavan harvoin.
John Swetnamin käsikirjoitus on nimittäin liiaksi kiinni elokuvan runsaassa hahmokatraassa, joista suurimmalla osalla ei ole kerronnan kanssa mitään tekemistä tai arvoa. Sekalaiseen ryhmärämään lukeutuu niin myrskyn jahtaajia, aikakapselivideoita taltioivia nuorukaisia kuin reikä- ja viinapäisiä kylähulluja, joista itse kukin filmaa itseään ja toisiaan omalle kameralle. Välillä kuunnellaan salaa orastavaa perhedraamaa ja toisinaan mietitään satunnaisten oppilaiden tulevaisuutta. Elokuvalta puuttuu silti varsinainen punainen lanka yhdentekeviksi jäävien hahmojensa suhteen, minkä vuoksi monet kohtauksista tuntuvat vain irrallisilta ja varsinaisen päätarjonnan välttelyltä. Laadukasta tarinankerrontaa tuskin odottaa kukaan, mutta edes jonkinlainen kehys olisi tehnyt ihmeitä rakenteelle.
Onnekseen loppua kohden turhien jorinoiden määrä laskee verrannollisesti suhteessa kankaalla nähtävien pyörremyrskyjen ruutuaikaan. Suurimpien katastrofihetkien aikana tekijät ottavat onnekseen myös vapauksia muutoin tiukasti löydetyn kuvamateriaalin pariin sidotusta kerronnasta, sillä toisinaan kuva saattaa osoittaa kesken toiminnan suoraan maata kohti tai materiaali on lainattu tarkoituksellisesti huonolaatuisesta valvontakamerasta – tai se katkaistaan tylysti kesken juuri toiminnan alkaessa. Mikään ei latista äitiluonnon jylhää voimaa kunnolla kuin sen piilottaminen osaamattomien kameramiesten ja keinotekoisen paniikinluonnin taakse.
Puhtaasti audiovisuaalisena kokemuksena Myrskyn silmässä onnistuu silti usein vakuuttamaan, ja joskus harvakseltaan jopa silloin, kun ruudulla ei näy kuin niitä varpaita. Mutta pyörremyrskyjen repiessä konkreettisesti katsojan edessä tiilitaloja riekaleiksi ja nostaessa valtavia rekkoja ilmaan, tunnelma on huomattavasti intensiivisempi kuin kahden nuorukaisen tilittäessä tuntojaan pimeässä sadekaivossa ilman visuaalista silmäkarkkia. Parhaimmillaan elokuva loihtiikin tuhosta suorastaan salpaavan kauniita näkymiä, kuten genren vakiokalustoon kuuluvassa myrskyn silmässä vietetyn pienen hetken aikana.
Myrskyn silmässä on hetkittäin upean intensiivinen katastrofielokuva ja suorastaan hengästyttävä kokemus. Valitettavan usein se jättää luontoäidin kuitenkin sivuosaan enimmän osan ajastaan epäonnistuneella kuvakerronnallaan, joka nauttii enemmän puhuvista päistä kuin visuaalisesta hekumasta.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu tarjoaa elokuvan alkuperäisvisiolle uskollisen kuvan, mikä tarkoittaa väripaletiltaan tasaisen harmaata ja laadultaan selkeän vaihtelevaa antia. Myrskyn puhjetessa alun värikkyys katoaa lähes tyystin harmaan ja ruskean eri sävyihin koostuvaan palettiin, mutta värikadosta huolimatta terävyys säilyy lähes kauttaaltaan hyvänä. Tosin elokuvan kerronnan hyödyntämät eri kameramallien laatuerot toistuvat niin ikään uskollisesti alkuperäislähteelle, joten toisinaan kännykkäkameralla kuvatut otokset ovat rakeisia ja epätarkkoja.
Elokuvan teemaa mukaillen DTS-HD MA 5.1 -miksaus on kaoottisen vakuuttavaa jälkeä. Myrskyn siimekseen joutuessa kotiteatteriympäristö verhoutuu aggressiivisten ääniaaltojen ryöpytykseen, jotka ympäröivät kuuntelijan erinomaisen mallikkaasti. Tilakanavat toistavat kiitettävällä tarkkuudella rajuilman pienimmätkin nyanssit, ja matalat taajuudet tekevät läsnäolonsa selväksi nostaessaan monien tonnien painoisia objekteja ilmaan lähiympäristöstä. Kokonaisuus on kaikkinensa vakuuttavan intensiivinen kuunteluelämys.
Lisämateriaalipuoli koostuu kolmesta lyhyehköstä koosteesta. Tornado Files käsittelee kymmenminuuttisen videonsa aikana elokuvassa nähtäviä erilaisia pyörremyrskyjä ja niiden tosimaailman vastinkappaleitansa, sekä kuvaa hyvin pintapuolisesti tekijöiden pyrkimyksiä mallintaa vastaavanlaiset ilmestykset tietokoneella.
The Ultimate Storm-Chasing Vehicle käsittelee vajaan kymmenen minuutin aikana elokuvan Titus-ajoneuvoa, sen valmistusta ja detaljeja, kun taas Fake Storms / Real Conditions antaa viisiminuuttisen puheenvuoron tekijöille, jotka pyrkivät lavastamaan oikeanlaisen ilmapiirin kuvauspaikalle.