MEDIA
Käärmeitä täynnä oleva lentokone jää kakkoseksi Jaume Collet-Serran ohjaustyössä Non-Stop, jossa lentokonepoliisi joutuu rutiinitehtävänsä aikana tositoimiin. Toiminnallisen trillerin pääosassa nähtävä Liam Neeson ottaa viimeaikaiset maneerinsa haltuun kymmenen kilometrin korkeudella käytävässä kuolettavassa leikissä, jossa terroristin vaatimusten aikarajana käytetään yksittäisten matkustajien henkiä.
John W. Richardsonin, Christopher Roachin ja Ryan Englen käsikirjoitus on klassinen tulkinta suljetun huoneen arvoituksesta, mitä nyt nimenomainen huone on tällä kertaa putkilomainen matkustajakone. Kymmenen kilometrin korkeudella matkaava rajattu tila tuo kerrontaan oman jännitteensä, jota Collet-Serra hyödyntää taidokkaasti rakentaessaan pienen piirin murhamysteeriä. Myös ohjaajan visuaalinen silmä auttaa nostamaan elokuvan keskivertoa korkeammalle, vaikka harvat toimintakohtaukset onkin leikelty sekaviksi lähiotoksiksi.
Kuten genreen kuuluu, ei elokuva säästele käänteitä ja epäiltyjä. Käsikirjoitus pitää lukeman onneksi riittävän alhaalla, ettei jatkuva meuhkaaminen käänny elokuvaa vastaan. Aivan täyttä aivokapasiteettia ei Non-Stopin pariin kannata kuitenkaan viedä, sillä lajityypin konventiot ja käsikirjoitetun onnekkaat sattumat käyvät paikoin liiankin ilmeisiksi, jos niitä käy liiaksi miettimään. Syyllisen etsiminen yhdessä päähenkilön tahtiin on silti poikkeuksellisen mielekästä puuhaa, eikä touhua pilata täysin perättömillä vihjailuilla tai typerryttävillä yllätyksillä.
Neeson hoitaa roolinsa alkoholisoituneena, sisäänpäin kääntyneenä ja lentopelkoisena – tunnetaan myös nimellä kliseinen – Bill Marksina perin onnistunein vedoin, vaikka suoritus ei juuri poikkea näyttelijän viimeaikaisista rooleista. Julianne Moore nappaa elokuvan toisen isomman roolin päähenkilön viereen istuutuvana Jeninä, joka kiinnostuu muiden matkustajien lailla edestakaisin kiirehtivästä Marksista ja tilanteesta. Pienemmissä rooleissa ruudulla piipahtavat myös Scoot McNairy, Michelle Dockery, Corey Stoll ja Lupita Nyong'o.
Non-Stop tarjoaa viihdyttävän puolitoistatuntisen jännitysnäytelmän, joka onnistuu pitäämään otteessaan juonellisista lapsuksista huolimatta.