ARVOSANA
MEDIA
Miehisyyden toiseen potenssiin korottanut Zack Snyderin toimintaspektaakkeli vuodelta 2006, 300, ravisteli katsojia munaskuista asti, eikä ainoastaan sen ylenpalttisen machismon vuoksi. Heteromiehetkin homoiksi kääntänyt sixpack-kuvasto, korni näyttely ja hidastetut toimintakohtaukset muistuttivat 1980-luvun kultaisista ajoista, jolloin miehet olivat rasvattuja ja naiset vain tiellä. Kahdeksan vuotta myöhemmin Noam Murro yrittää uusiksi.
300: Rise of an Empire on edellisosansa tapaan Frank Millerin sarjakuvaan pohjautuva teos, joka ottaa tosin oman vapauden kynäillessään edelleen julkistamattoman Xerxes-kirjan valkokankaalle. Snyderin ja Kurt Johnstadin kättenjälki kulkee juonellisesti 300:n rinnalla, mutta keskittyy spartalaisen kolmisatasen sijaan ateenalaiskomentaja Themistoklesiin (Sullivan Stapleton) ja Kreikan kaupunkivaltioiden ensiaskelia ottavaan demokratiaan ylivoimaista persialaisarmeijaa vastaan.
Snyderin suoraviivaisen toiminnan sijaan 300: Rise of an Empire antaa aikaa dramaturgialle. Reilu puolitoistatuntinen sisältää kyllä sitä kaipaaville edelleen reilusti paljasta pintaa ja veristä toimintaa, mutta ylinäyttelyn puolelle menevien yksirivisten sijaan toimintaa pyritään ohjaamaan politikoinnilla ja vapauden ylistyksellä sortavan tyrannian vastakohtana. Hieman perinteisempi malli tuottaa lopulta pettymyksen, eikä sillä kerronnan kannalta oikeastaan edes tavoiteta mitään järkevää – vähän niin kuin ei demokratiassakaan.
Valitettavasti kaikki draaman luontiin käytetty aika on pois elokuvan toimintakohtauksista. Jälkituotannossa raskaasti käsitellyistä ja edelleen hyvin hidastetuista verikekkereistä on kadonnut kahdeksan vuoden aikana se uutuudenviehätys, jonka Snyder onnistui taltioimaan, eivätkä Junkie XL:n sävelkompositiot tuota riittävää tyydytystä takoakseen visuaalista hekumaa perille saakka. Verta ja irtojäseniä ei suotta säästellä, mutta kohtauksista puuttuu tyystin niiden tarvitsema rytmi ja tarkoitus.
300: Rise of an Empire ottaa tosin pesäeron sisarukseensa ja siirtää toiminnan kuivalta maalta merelle. Toki yhtälailla sisaruksensa tapaan valtaosa elokuvasta on silti kuvattu studiossa vihertaustaa vasten. Fiktiivisinä näyttämöinä toimivat historialliset Artemisionin ja Salamiin taistelut, joissa kreikkalainen laivasto soti Persian vastaavia vastaan. Suurten ja pitkien taistojen sijaan yhteenotot lähinnä toistavat samaa nopeaa kaavaa, jossa persialaisten ylivoima kukistetaan noin viiden minuutin yllätystaktiikalla ja vetäydytään hetkeksi nuolemaan haavoja. Kahnausten yhteydessä rakennetaan samalla pientä draamankaarta Themistoklesin ja persialaisten laivastoa johtavan Artemisian (Eva Green) välille.
300: Rise of an Empire on tarinallisempi rinnakkaisteos eeppiselle spartalaistoiminta 300:lle, mutta yrityksestään huolimatta se ei onnistu tuomaan kerrontaan mitään uutta. Eikä sillä ole korniutta tukenaan.
TEKNISET TIEDOT
Elokuvan raskaasti jälkikäsitelty kuvallinen anti piirtyy erinomaisesti teräväpiirtoon. Upea tarkkuus yltää ilmiömäiseen erottelukykyyn kohtauksista riippumatta ja paljastaa niin sänget miesten kasvoilla kuin hienotekstuurin näiden vaatteissa. Mustan taso on muun kuvan tapaan täydellisen pikimusta ja syvä.
3D-siirto ei jää vajaaksi kaksiulotteisesta serkuksestaan. Upea terävyys ja jälkikäsitelty värimaailma toistuvat tekijöiden haluamalla selkeydellä tummennetuista laseista huolimatta. Kolmiulotteisuutta hyödynnetään myös maittavasti toimintakohtauksissa niin syvyysvaikutelman kuin katsojaa kohti lentävien objektien avulla. Kuvassa ei myöskään ole pahasti havaittavia haamukuvia.
DTS-HD MA 7.1 -miksaus on perustavanlaatuinen, immersiivinen ja aggressiivinen kokonaisuus, josta ei jää kaivattavaa. Matalat taajuudet tukevat elokuvaa vakuuttavalla tenholla alusta lähtien ja puskevat niin hienovaraista ambientia kuin lahkeet lepattavaa voimaakin. Tilaerottelu seuraa niin ikään herkeämättä kohtausten tapahtumia ja toistaa tehosteet yksityiskohtaisesti ja paikannuksen osalta tarkasti juuri sieltä suunnalta, mistä äänen pitäisikin kuulua.
Neljä kulissien taakse kurkistavaa dokumenttia käy yhteiskestoltaan puolen tunnin edestä lävitse elokuvan tuotantoa. 3 Days in Hell tarkastellee kummankin 300:n tuotantoja ja niiden limittymistä toisiinsa, A New Breed of Hero seuraa uudenlaisen sankarin nousua, kun taas Brutal Artistry ja Taking the Battle to Sea tutkailee toimintaa maalla ja merellä.
Tuotantopuolta jatkavat vielä reilu kymmenminuuttinen Women Warriors, joka antaa puheenvuoron Eva Greenin Artemisialle ja Lena Headeyn kuningatar Gorgolle sekä heidän asemalleen, kun taas Becoming a Warriorissa keskustelemaan pääsevät muut näyttelijät.
Elokuvan ulkopuolelle sijoittuvat, levyn parempaahan päähän lukeutuvat dokumentit, Real Leaders & Legends sekä Savage Warships, tarjoavat puolituntisen edestä historiallista faktaa elokuvassa nähtävistä henkilöistä, tapahtumista ja aluksista.