Big Game

Ennen muinoin pojasta mieheksi kasvamiseen liittyi riittejä, joihin ei sisältynyt kolatölkkien vaihtuminen alkoholipitoisiksi tai äidin tekemän murkinan muuttuminen valmisruuiksi. Silloin aikanaan nuoret pojat lähetettiin metsään, jossa luonto kouli nuorukaisesta heimonsa uuden, täysiverisen jäsenen – tai otti omakseen. Jalmari Helanderin tuorein toimintaseikkailu Big Game on yhden tuollaisen nuorukaisen tarina.

13-vuotias Oskari (Onni Tommila) lähetetään yksin Lapin erämaan armoille todistamaan miehuutensa. Pojalla on tasan vuorokausi aikaa metsästää luonnosta itselleen arvoisa saalis, jonka voi esittää riittinsä päätteeksi heimonsa miehille. Kun samaan aikaan yläpuolella Yhdysvaltain presidenttiä (Samuel L. Jackson) kuljettava Air Force One joutuu terroristi-iskun kohteeksi, muuttuvat pelin säännöt valtakunnallisista maailmanlaajuisiksi. Nelijalkaisen riistan sijaan Oskari ottaakin tehtäväkseen suojella vapaan maailman vaikutusvaltaisinta miestä tätä jahtaavilta terroristeilta.

Helanderin itsensä käsikirjoittama Big Game on poikamainen toimintaseikkailu Steven Spielbergin 1980-luvun klassikoiden henkeä noudattaen. Puhtaaksi popcorn-viihteeksi tarkoitettu villi rymistely yhdistää aikuisten ja lasten maailman Suomen mittakaavalla ison budjetin tuotantoon, jossa Alpeilla kuvatut Lapin vaihtoehtomaisemat tarjoavat suureelliset mittakaavat vauhdikasta toimintaa varten. Näkökulma on siitä huolimatta sidottu tiukasti nuoren pojan vinkkeliin, eikä elokuva edes yritä ottaa itseään missään vaiheessa liian tosissaan – muutoin kuin teknistä taituruutta esitellessään.

Räjähtävästä premissistä huolimatta elokuva ei ole yhtäjaksoista toimintaa ja alati näyttävämmiksi muodostuvista kohtauksista toiseen pomppimista. Kerronta leikkaa ison siivun myös hahmokehitykselle, jossa Oskarin kasvua pojasta mieheksi kuvataan pelkän metsästysriitin osalta myös ihan dialogin voimin. Jacksonin ja Tommilan välisessä naljailussa ja sananvaihdossa on toisinaan onnistumisia, mutta valitettavasti Helanderin kynä ei tältä osin ole aivan eheimmässä terässä. Kohtaukset tuntuvat monin osin enemmänkin laahaavan paikallaan kuin edistävän varsinaisesti tarinaa, minkä kokevat myös Pentagonin sisätiloihin suljetut tapahtumatkin, jossa hallituksen etevimmät pyrkivät kalastelemaan presidenttinsä pois vaara-alueelta.

Elokuva toimiikin parhaimmillaan tarjotessaan juuri sitä B-luokan toimintaa, johon tekijät ovat pyrkineet. Fysiikkaa ja realismia uhkaavat kohtaukset ovat kuin suoraan pienen pojan kuvitelmista pysyen silti riittävän maanläheisinä ollakseen liian uskomattomia. Tähän mielikuvitukselliseen tasoon elokuva vihjailee myös alun yksittäisessä otoksessa, jossa harjoittelukohteena olevan puuhirven kaatoa ryydittävät asianmukaisen groteskit äänitehosteet. Vauhtia ja hurmaa onkin tarvittaessa riittämiin, mutta sitä olisi suonut olevan vielä hivenen enemmälti. 

Tarkoituksellisen lapsellista mutta äärimmäisen näyttävää menoa siivittää Helanderille ominainen audiovisuaalisuus. Ohjaajan esteettinen silmä on edelleen suomalaistuotosten rinnalla täysin omassa kategoriassa, joka muistuttaa enemmän rapakon takaista elokuvatuotantoa mutta säilyttää silti suomalaisen sydämen sen kaiken keskellä. Kuvaaja Mika Orasmaan sommitelmat sekä Juri ja Miska Sepän mahtipontiset sävellykset tarjoilevatkin toisia tukevaa hekumaa, jolla elokuva saa sen ylimääräisen potkun kerrontaansa.

Big Game on poikamaisen vauhdikas ja viihdyttävä elokuvakokemus, jonka audiovisuaalista ilottelua varjostaa paikoin heikoksi jäävä käsikirjoitus.