ARVOSANA
MEDIA
Guillermo del Toro palaa uutukaisellaan takaisin pienimuotoisempien kummitustarinoiden pariin. Goottiromantiikasta estetiikkansa ammentava Crimson Peak muistuttaakin läheisesti ohjaajan vuosituhannen vaihteen lopullista läpimurtoa, The Devil’s Backbonea, jossa dramaturgiaa säestävät niin ikään aavemaiset visiitit tuonpuoleisesta.
Ohjaajan sekä Matthew Robbinsin kynäilemän kummitustarinan keskiössä on kuitenkin viettelevän romanttinen draama, johon ainoastaan tuodaan lisäkaikuja pienillä kauhuelementeillä. Mia Wasikowska nähdään elokuvassa nuorena kauhukirjailijan alkuna, Edith Cushingina, joka lankeaa charmanttiin Thomas Sharpeen (Tom Hiddleston) ja muuttaa yhdessä tämän sisaren Lucillen (Jessica Chastain) asuttamaan, ränsistyneeseen kartanoon. Savilouhoksen ylle rakennettu talo tuntuu hengittävän kuitenkin täysin omaa, tummanpuhuvaa ilmaa.
Eräänlaisen kolmiodraaman temaattisissa säikeissä pyöritellään niin kaipuun, intohimon kuin kateuden tunteita, joskin hahmojen todelliset motiivit paljastuvat vasta hiljalleen kerronnan edetessä. Epäilyksen siemen kylvetään kyllä jo ensiminuuteista lähtien, mutta se lähtee itämään vasta kartanoon ja sen salaperäisiin sisaruksiin syvemmin tutustuessa. Crimson Peak malttaakin pitää tahtinsa seesteisenä, antaen niin hahmoille kuin miljöölle sopivasti tilaa hengittää ja kasvaa katsojan ympärille. Lopullinen kukinta ei välttämättä ole järin yllätyksellinen, mutta se on taidokkaasti rakennettu ja kerrottu, vaikkakin nojaa paikoin vähän liiaksi perinteisiin säikyttelyihin.
Crimson Peakia markkinoidaan silti hivenen valheellisesti kauhuelokuvana, sillä jännitysmomentit ovat äkillisyyksien lisäksi harvassa. Toki kartanon yleinen ilmapiiri on onnistuneen painostava, mutta talon ränsistyneiden käytävienkin luona kerronta muistuttaa enemmän lievillä kauhuelementeillä varustettua mysteeriä kuin puhdasveristä kauhua. Del Toro myös hyödyntää näitä momentteja tiuhaan yhdistämällä hetket osaksi laajempaa symboliikkaa ja tarinallista alleviivaamista, mikä pienoisesta läpinäkyvyydestä huolimatta on varsin piristävä lisä koluttuun genreen.
Kuten kummitustalotraditioihin kuuluu, elokuvan neljäs todellinen päähenkilö on kuitenkin Sharpen suvun aavemainen kartano. Synkeästä goottiarkkitehtuurista ulkomuotonsa saanut rakennus ei tosin varasta huomiota missään vaiheessa, mutta se on alituiseen läsnä taustalla luoden epämukavan ilmapiirin. Maapohjasta tihkuva punainen savi valuu hiljaisena virtana seinistä ikään kuin sykkien talon omina verisuonina, kun taas ränsistyneet perustukset natisevat ja hengittävät katossa ammottavan valtaisan reiän synnyttämän läpivedon myötä. Del Toron panostus yksityiskohtiin jaksaakin ihastuttaa pitkin elokuvaa, ja ohjaajan visuaalinen silmä on myös hänen tuoreimman tuotoksen parasta antia.
Crimson Peak on goottiromantiikka tihkuva tunnelmallinen ja näyttävä kummitustarina, jonka aaveet jäävät tosin kerronnan ytimessä toimivan kolmiodraaman tukeviksi – ja paikoin siitä irtaannuttaviksi – lisäelementeiksi.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu toistaa jälkikäsitellyn kuvan hyvin teräväpiirtoformaatissa. Tarkkuus on enimmäkseen priimaa, ja niin puvustuksen kuin lokaatioidenkin lukuisat yksityiskohdat piirtyvät ruudulle kauniisti, mutta kohtausten yleinen tummanpuhuvuus nakertaa samalla detaljien kokonaismäärää ruudulla. Onneksi mustan taso säilyy kauttaaltaan erinomaisena, ja rikkaat värisävyt toistuvat niin ikään ongelmitta.
DTSX-HD MA 7.1 -miksaus rakentaa elokuvan äänimaailman elävästi ja tarkasti kotiteatteriympäristöön. Viettelevä ääniraita hyödyntää tilakanavia upeasti immersiivisen kokemuksen luomiseksi, ja kohtausten 3D-äänitilaa seurataankin tarkasti eri tehosteiden osalta. Myös matalat taajuudet pääsevät oikeuksiin perustuksista lähtien rutisevan talon ääniä tukiessa. Kokonaisuus on erinomaista kuunneltavaa.
Guillermo del Toron kommenttiraita on ehtaa laatutavaraa tuotannosta kiinnostuneille kuuntelijoille. Selkokielisellä ja äärimmäisen informatiivisella raidalla tutustutaan elokuvan moniin eri aspekteihin sen tarinasta, teemoista ja symboliikasta lähtien, eikä ohjaaja unohda myöskään tuotannollisia seikkoja, kuten värimaailman ja lavasteiden taustalla olleita ajatuksia.
Julkaisun lisämateriaali on jaettu valitettavan pieniin osiin, mutta kokonaisuus tarjoaa varsin kattavan ja mielenkiintoisen katsauksen elokuvan tuotantoon. I Remember Crimson Peak koostuu neljästä lyhyestä koosteesta, joissa tekijät keskustelevat yhdestä elokuvassa nähtävän talon ikonisesta alueesta, sen merkityksestä ja suunnittelusta.
A Primer on Gothic Romance käynnistää varsinaisen making of -dokumenttiosuuden kertomalla goottiromantiikan synnystä, genressä käytetyistä teemoista ja niiden vaikutuksesta elokuvaan. The Light and Dark of Crimson Peak keskittyy puolestaan elokuvan värimaailmaan ja sen merkitysten taustalla vaaniviin ideoihin, kun taas Hand Tailored Gothic tekee saman puvustukselle.
A Living Thing on lyhyydestään huolimatta perusteellinen katsaus elokuvaa varten rakennettuun taloon ja sen pienoismalleihin. Taloon upotettujen detaljien paljous tulee entistä paremmin esille tässä koosteessa. Samaa teemaa jatketaan myös Beware of Crimson Peakissa, jossa Hiddleston johdattelee katsojat viimeiselle tutustumiskäynnille talon eri huoneistoihin.
Viimeinen Crimson Phantoms tarkastelee lopulta talon asuttavia aaveita, joiden digitaalista ja perinteistä taidetta yhdistävät ilmestykset käsitellään lähinnä näiden tematiikan ja ulkoasua inspiroivien termien kautta.
Lopuksi julkaisu sisältää vielä poistettuja kohtauksia elokuvasta.