ARVOSANA
MEDIA
Tekoälyn pilatessa alan toisensa perään perinteisten käsityötaitojen merkitystä on alkanut arvostaa aivan eri tavalla.
Vuonna 2005 perustettu Laika on keskittynyt vaalimaan elokuvateollisuuden alkuajoista alkaen harjoitettua stop motion -animaatioteknologiaa omissa tuotannoissaan. Aikaa vievä ja äärimmäisen työläs animointitapa on täysi vastakohta tekoälyn promptaamille komennoille, ja studion uusi Wildwood - Sysimetsä on tekijöiden kunnianhimoisin projekti tähän mennessä.
Colin Meloyn kirjoittamaan ja Carson Ellisin kuvittamaan samannimiseen kirjaan perustuva elokuva on Portlandin sydämeen sijoittuva synkkä fantasia, jossa teini-ikäiset Prue (Peyton Elizabeth Lee) ja Curtis (Jacob Tremblay) tempautuvat taianomaiseen ja vaaralliseen seikkailuun. Värikkään kaupungin vieressä uinuva ikimetsä on ollut läpipääsemätön erämaa, jonka ihmiset ovat jättäneet rauhaan jo vuosisatojen ajan. Mutta kun varikset varastavat Pruen pikkuveljen ja lennättävät tämän syvälle sysimetsän siimekseen, ei tytöllä ole muuta mahdollisuutta kuin uskaltautua kielletyn metsän uumeniin.
Alkuperäisen tarinan sovittaa valkokankaalle verrattain uskollisesti Chris Butler ja ohjaajana nähdään Laikan perustaja sekä Kubo ja samuraiseikkailun takana ollut Travis Knight. Kaksikon yhteistyö toimii myös uutukaisessa ensiluokkaisesti viedessään katsojan yhdessä päähenkilöiden lailla huikeaan ja jännittävään seikkailuun, joka esittelee katsojille taianomaisen maailman lintujen kuningaskuntineen, leskikuningattarineen sekä näitä ryöstelevine roistoineen. Toisinaan avautuvasta maailmasta olisi halunnut tietää lisää, mutta murhe jää lopulta verrattain pieneksi, sillä tarina ja hahmot vievät mukanaan.
Kubon lailla Wildwoodista jää tosin kaipaamaan temaattisesti aavistuksen syvempää ulottuvuutta tai emotionaalisesti tyydyttäviä hahmokaaria. Erityisesti Leen esittämä Prue toimii lähinnä kiintopisteenä maailman esittelylle ja juonen kuljetukselle, eikä hahmo tunnu oikein kasvavan elokuvan aikana mihinkään suuntaan. Tämän seuraan tempautuvalle Curtisille on sentään tuotu pienempi kaari, joka yhdistyy nätisti elokuvan laajempaan synkkyyteen.
Vaan vaikka hahmojen kehitykseen jää kaipaamaan pientä polkua, hahmot itsessään ovat onnekseen mielenkiintoisia ja hyvin näyteltyjä. Erityisesti Carey Mulliganin esittämä leskikuningatar Alexandra on traaginen ja erinomaisesti kirjoitettu pahis, jonka näyttelijä nostaa kokonaan omalle tasolle joka ikisessä kohtauksessa.
Wildwoodin maailman synkkyyttä käsitellään lisäksi ilahduttavan realistisella tavalla. Sysimetsän taakse kätkeytyvä maailma on sodan runtelema ja jakaantunut useisiin eri osapuoliin, eikä elokuva peittele sodankäynnin rumuutta ja vaikutusta eritoten sen nuoriin päähenkilöihin. Perinteisen sankaritarinan sijaan Wildwood nimenomaan alleviivaa, kuinka omat fantasiat sankaruudesta osuvat harvoin yhteen todellisuuden kanssa.
Vaikka useimmat animaatioelokuvat mielletään helposti lasten elokuviksi, Wildwoodin synkkyys ja käsiteltävät aiheet on suunnattu aavistuksen varttuneemmalle väelle. Tosin siinä on myös hyvin paljon samaa henkeä ja tunnelmaa kuin kirjankin inspiraationa toimineessa Taru sormusten herrassa, joka on toiminut jo vuosikymmenten ajan monien nuorten porttina fantasiagenreen.
Meloyn luoma maailma on muutoinkin täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kutkuttavaa historiaa, jonka Laika loihtii kankaalle ilmiömäisellä taituruudella. Teknisesti Wildwood on selkeästi studion mestarillinen taidonnäyte, jossa tekijät suorastaan flexaavat omilla taidoillaan. Satoja yksittäisiä hahmoja sisältävät kohtaukset, lukemattomat eri eläimet sekä näiden kirjavat upeat puvut – luonnon monimuotoisuudesta puhumattakaan – häkellyttävät kohtaus toisensa perään.
Studion ammattitaito stop motionin suhteen on yltänyt jo siihen pisteeseen, että elokuva näyttää monesti kuin tietokoneella tehdyltä animaatiolta ilman tekniikalle tuttuja lapsuksia lepattavine hameenhelmoineen tai oudosti liikehtivine hahmoineen. Silti joka ikinen valkokankaalla näkyvä puun lehti, kangaspala, rakennus ja kasvojen ilme on hartaudella käsin luotu ja animoitu yksi kuva kerrallaan, mikä saa arvostamaan stop motion -tekniikkaa ja erityisesti tekijöiden taituruutta entisestään.
Eikä kyse ole ainoastaan Laikan tekemistä hahmoista ja lavasteista, vaan Wildwood tuntuu myös kuvaukseltaan innovatiiviselta. Elokuvan monet eri sommitelmat ja kamera-ajot tuntuvat paikoin liki mahdottomilta käytettyyn teknologiaan nähden. Kamera matkaa tästä huolimatta herkeämättä päähenkilöiden matkassa läpi puskien tai pilvien, seuraa toimintaa suoraan heidän silmistä ja asettelee oman tunnelman tarkkaan valittuja kuvakulmia hyödyntäen, mikä saa Wildwoodin tuntumaan täysin uniikilta elämykseltä omassa genressään.
Wildwood on Laikan mestarillinen taidonnäyte stop motion -animaation saralla ja vie teknologian mahdollisuudet täysin uusiin sfääreihin. Kaunis visuaalinen ilme ei onnekseen jää elokuvan ainoaksi meriitiksi, vaan sen synkkä fantasiamaailma tarjoaa lisäksi viihdyttävän ja jännittävän seikkailun vaarallisen sysimetsän uumeniin.