Get Hard

Väsynyttä vankilahuumoria ja kuluneita – joskin ihan tarkoituksella – stereotypioita tarjoava Get Hard tuo valkokankaalle ensimmäistä kertaa yhteen rapakon takaiset suuret koomikot, Will Ferrellin ja Kevin Hartin. Kameran takana tapahtuvia taltioiva Etan Cohen antaakin suosiolla ohjakset pääosakaksikolle, ja etenkin Ferrellille, joka varastaa show’n omalla ylitseampuvan räikeällä, ylinäytellyllä ja korrektiuden rajat ylittävällä meuhkaamisellaan.

James King (Ferrell) on isolle yritykselle miljoonia tahkoava sijoittaja, jolla on kaikkea: rahaa, iso asunto, hyvännäköinen vaimo (Alison Brie), omat kotitaloudenhoitajat, osakkuus firmassa – ja pian myös tuomio petoksesta ja edessä siintävä linnareissu. Epätoivoisena mies turvautuukin tämän autonpesijänä toimivan Darnellin (Hart) oppeihin kouluttaakseen itsestään tarpeeksi kovan vankilaelämää varten. Ongelmana vain on, ettei Darnell tiedä kalterien takaisesta elämästä sen enempää kuin tämän valkonaamainen koulutettavansakaan.

Cohenin, Jay Martelin ja Ian Robertsin yhteistuumin rustailtu käsikirjoitus alkaa puhki kulutetuista stereotypioista, joiden ympärille on rakennettu pitkälti myös koko elokuva. Tosin teknisesti ottaen ruudulla vilahtavat ennen sitä Ferrellin sijaisnäyttelijän pakarat, jotka muodostavat tuotannon huumoriskaalan toisen ääripään. Räävittömyys, epäkorrektius, alapää ja improvisaation voimin tarjoiltava verbaalitykityksestä jää tosin kaipaamaan sitä komiikalle tärkeintä elementtiä: hauskuutta.

Kliseiden ruodinnassa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta Get Hard ei onnistu kaivamaan aiheista mitään uutta tai oivaltavaa. Viime vuosituhannelta lainatut sketsit, kuten valkoihoisen 90-luvun kirjavuuteen jämähtänyt näkemys jengien vaatetuskulttuurista, tuntuvatkin vanhentuneilta jo ennen kuin kohtaukset ennättävät kunnolla alkaakaan. Ja vielä pahempana tekijät eivät tajua lopettaa vitsejänsä ajoissa, vaan levittävät nämä parhaimmillaan elokuvanmittaisiksi haukotuksiksi.

Edes niitä harvoja osumisia jaellaan perin kitsaasti, ja oikeastaan kaikki vähät onnistumiset suolletaan samaan putkeen Ferrellille ominaisessa täysin muusta maailmasta irrallisessa dialogitulvassa. Sen sijaan tärpit niin mustaihoisten, valkokauluksisten, meksikolaisten kuin uusnatsienkin kohdalla jäävät kauaksi viihdyttävästä. Eikä sekaan heitetty peniskään jää kuin epäonnistuneeksi shokkiarvon hakemiseksi. Jos ala-arvoisesta touhusta voi edes jotain positiivista sanoa, niin näyttelijöiden yleensä ärsyttävä ylinäyttely tuntuu nyt toissijaiselta ja jopa ihan siedettävältä.

Get Hard pyörii yhden ainoan kuluneen ja venyneen vitsin ympärillä, ja tästä (todella huonosta) kaksimielisyydestä lukijat saanevat enemmän viihdettä irti kuin elokuvantekijät koko puolitoistatuntisensa aikana.