MEDIA
Lupaavan alun jälkeen uransa tusinatuotannolle siunannut M. Night Shyamalan jatkaa laskusuhdannettaan uutukaisohjauksessa The Visit. Tuttuun tapaan miehen itsensä käsikirjoittama kauhuelokuva on kuitenkin siinä määrin paluu juurille, että tuotantoyhtiöiden kontrollista kimpaantuneena ohjaaja on tuottanut elokuvan osin itse säilyttääkseen lopullisen tuotoksen taiteellisen vapauden. Valitettavasti se tekee The Visitista mahdollisesti vielä kehnomman kokemuksen.
Taiteellinen vapaus kääntyy The Visitin kohdalla pienimuotoiseksi ja genren kulunutta tehokeinoa, löydettyä kuvamateriaalia, hyödyntäväksi kauhutteluksi. Isovanhempiensa (Deanna Dunagan ja Peter McRobbie) luokse ensimmäistä kertaa kylään saapuvat lapsukaiset (Olivia DeJonge ja Ed Oxenbould) päättävät dokumentoida visiittinsä samalla kameralle ja tutustua siinä ohessa uusiin lähisukulaisiinsa. Oman sukupuun kronikointi uhkaa jäädä kuitenkin toissijaiseksi, kun isovanhempien alati oudommaksi muuttuvaa käytöstä ei voi enää kuitata pelkällä seniiliydellä.
Shyamalan rakentaa uutukaisensa tuttuja maneereitaan noudattaen. Tuiki tavalliseen alkuun tuodaan hiljalleen yhä enemmän pieniä ihmeellisyyksiä, jotka saavat kyseenalaistamaan niiden näennäisen normaaliuden. Ohjaaja leikitteleekin toistuvasti vanhuudenhöperyyden mielikuvalla testatessaan katsojaa, mutta hyödyntää tunnelmassaan myös Grimmin veljesten klassisista saduista lainattuja elementtejä. Valitettavan monet näistä jäävät vain tarkoituksellisiksi katsojan huijaamisiksi, joita ei edes viitsitä perustella sen tarkemmin, mikä paitsi aliarvioi katsojat myös vaikuttaa kielteisesti elokuvan henkilöihin.
Kerronnassa on muutoinkin puutteensa, eikä ainoastaan löydetyn kuvamateriaalin väsyneessä käytössä. Dokumentiksi sovitettu rakenne koostuu haastatteluhetkistä, kameran ohi puhutuista tilanteista ja rohkeista tutkimisreissuista, joista valtaosa kärsii lajityypille tyypillisen ääripäissä poukkoilevasta kuvakerronnasta. Sommitelmat ovat monin paikoin persoonattomia, eikä ensimmäisen persoonan kerronta tuo lopulta elokuvaan juuri mitään lisää. Toki kauhu sellaisenaan on näin aina aavistuksen henkilökohtaisempaa, mutta pääpainon säilyessä pelkissä halvoissa säikyttelyissä, ei tehokeino tarjoa lopulta mitään uutta.
Suurempi ongelma on kuitenkin varsinaiset henkilöhahmot sekä elokuvan tasapainoilu komedian ja kauhun välillä. Varsin onnistuneista roolisuorituksista huolimatta – etenkin Dunaganin tulkinta isomummona vakuuttaa hellyttävän ja puistattavan välimaastossa – monet kohtauksista jäävät joko turhaksi sananhelinäksi tai, vielä pahempana, aneemisen ala-astemaisiksi yrityksiksi rakentaa päähenkilöille lähinnä surkuhupaisiksi jäävää kasvutarinaa. Huumori on sentään toisinaan ihan viihdyttävää, ja McRobbie onnistuu vähäeleisyydellään muutamaan otteeseen ruokkimaan mustaakin mustempaa sielua, mutta pääosan nappaavat räppisessiot tai näyttelijäehdokkaat ovatkin sitten kokonaan toista ääripäätä.
The Visit jatkaa M. Night Shyamalanin elokuvallista alamäkeä, johon ei näytä auttavan edes pienempi budjetti ja taiteellisempi ote. Kuluneen tehokeinon varjolla rakennettu kauhuelokuva ikävystyttää enemmän kuin pelottaa, ja vaikka muutamat säikyt onnistuvatkin tavoitteessaan, jää kokonaisuus kovin katsojaa aliarvioivaksi kokemukseksi.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu toisintaa elokuvan tekijöiden kaavailemalla tavalla, joka ei taivu teräväpiirtoformaattiin kaikkein parhaiten. Tarkkuus on siitä huolimatta paikoin erinomainen ja paljastaa pienetkin yksityiskohdat niin näyttelijöiden kasvoilta kuin taustalla olevista esineistä. Myös värimaailma toisintaa elokuvan pääosin hivenen haalean paletin hyvin ja tarjoaa toisinaan pienoista väri-ilottelua muun muassa puvustuksen osalta. Mustan tasossa ei ole valitettavaa.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus tarjoaa asianmukaisen joskin kovin mieleenpainumattoman äänielämyksen. Kuvaustyyliä mukaillen myös äänimaailma on vahvasti sidoksissa etukanaviin, jotka toistavat niin dialogin kuin erilaiset tehosteet selkeästi. Tilakäyttöä hyödynnetään hyvin maltillisesti pitkin elokuvaa, eivätkä matalat taajuudetkaan saa liioin tehtävää.
The Making of The Visit on kymmenminuuttisena koosteena enemmänkin katsaus Shyamalanin nykyiseen uratilanteeseen kuin varsinaiseen elokuvaan. Ohjaaja käykin uutukaisensa kautta varsin mielenkiintoisesti läpi taiteen ja sen korruptoivan kaupallisuuden välistä ristiriitaa ja syitä omalle juurille paluulleen.
Lisäksi levylle on tallennettu vielä poistettuja kohtauksia, vaihtoehtoinen loppu sekä kuvagalleria.