ARVOSANA
MEDIA
Hollywoodin papoille suunnatut genreteokset saavat jatkoa Jon Turteltaubin Last Vegasista. Päällisin puolin Todd Phillipsin Kaameiden kankkusten veteraaniversiolta kuulostava komedia ei kuitenkaan vie pääosanelikkoansa, Robert De Niro, Michael Douglas, Morgan Freeman, Kevin Kline, aivan yhtä tuskallisen dagen efterin viettoon, vaan käsittelee sen sijaan yleisemmin ystävyyttä ja vanhuutta. Onneksi.
Dan Fogelmanin käsikirjoitus on nimittäin kaikkein heikoimmillaan yrittäessään kerätä nauruja vanhojen pierujen polttarisähellyksistä, joissa vahingossa otettujen tatuointien ja Mike Tysonin sijaan vedetään lyhyet päiväunet ja yhdistetään Curtis Jackson The Jackson 5:een. Monissa kohtauksissa hohkaakin vitsien teennäisyys, ja vaikka osa läpistä onnistuu hymyilyttämään, on Fogelman aivan liian nuori sukeltamaan päähenkilöittensä sielunmaisemaan tuodakseen touhuun sitä eletyn elämän tunnetta.
Vaikka varsinaiset vanhusläpät jäävätkin kauttaaltaan hieman ponnettomiksi, onnistuu elokuva kuitenkin kaappaamaan jotain oleellista vanhuudesta ja ennen kaikkea vanhenemisesta. Kullekin päähenkilölle on kirjoitettu karkea karikatyyri eri loppuelämän vaiheista, joista Douglasin, De Niron ja ennen kaikkea Morganin loppukaneetit onnistuvat tavoittamaan jotain ajateltavaa. Kevin Klinen pitkän ja kuivuneen avioliiton saloista käsikirjoitus ei sen sijaan onnistu raapimaan mitään uutta, vaan tyytyy polkemaan ennalta arvattavaa polkua viimeiseen asti.
Last Vegasin pelastajaksi nousevat luonnollisesti pääosaan kiinnitetyt elokuva-alan veteraanit, jotka pystyvät karismallaan kannattelemaan heikompiakin vitsintynkiä pinnalla. Nelikon keskinäisessä sanailussa on mukana paikoin kyllä ihan oivaltavaa huumoria, mutta ennen kaikkea näyttelijät onnistuvat loihtimaan välillensä välittömästi yhteisen siteen, jonka avulla hahmojen lapsuudesta saakka kestänyt ystävyys tuntuu aidolta. Elokuva onkin tunteellisimmillaan juuri näinä hetkinä, jolloin myös käsikirjoituksen tematiikka muuttuu ikärajallisesta universaaliksi.
Last Vegas on keskinkertainen pappakomedia, jonka ansiot ovat tosin sen dramaattisemmissa kohtauksissa. Veteraaninäyttelijät onnekseen kannattelevat elokuvaa jo pelkästään läsnäoloillaan.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuva on vakuuttavaa jälkeä. Ääriterävä anti helmeilee yksityiskohtien ja värisävyjen paljoudesta, mikä saa kuvan näyttämään upealta kohtauksesta riippumatta. Visuaalisuuden viimeistelee onnistunut mustan taso.
Mikä tapahtuu Vegasissa, myös kuulostaa Vegasilta. DTS-HD MA 5.1 -miksaus tarjoaa kattavan monikanavaelämyksen, jonka pääpaino pysyy elokuvan kirjavan musiikkivalikoiman toistossa. Tilakanavia hyödynnetäänkin aktiivisesti sävellysten kierrättämiseksi, ja matalat taajuudet antavat kappaleille niiden tarvitseman potkun. Myös taustahäly ja muut luonnolliset tehosteet saavat autenttisen miksauksen, mutta valtaosa ajasta kanavista raikaa eri tanssibiisit.
Lisämateriaalin ainoa merkittävä anti on ohjaaja Jon Turteltaubin ja käsikirjoittaja Dan Fogelmanin kommenttiraita, jossa miehet kertovat ansiokkaasti näkemyksiään elokuvasta ja sen tuotannosta.
Loput kuusi pariminuuttista koostetta ovat lähinnä television markkinointitarkoituksiin tarkoitettua tauhkaa, joissa nähdään elokuvan kohtauksia ja kuullaan lyhyesti näyttelijöiden mietteitä eri asioista.