ARVOSANA
MEDIA
Victor Hugon klassikkoromaanin Kurjat pohjalta tehty Alain Boublilin ja Claude-Michel Schönbergin musikaali Les Misérables päätyy jälleen elokuvaksi, tällä kertaa Kuninkaan puheesta Oscarin napanneen ohjaaja Tom Hooperin kätösissä. Lähdeteosta kunnioittaen kaksi ja puolituntinen eepos soljuu lähes tyystin laulujen säestämänä.
1800-luvun Ranskaan sijoittuva Les Misérables kertoo usean henkilön kautta iättömän tarinan epäoikeudenmukaisuudesta, kurjuudesta, toivosta ja pelastuksesta. Elokuvan keskiössä on Hugh Jackmanin esittämä vanki, Jean Valjean, jonka vuosikymmenten mittaisen pakomatkan aikana kohdataan kirjava kavalkadi eri ihmiskohtaloita ja halkaistaan muutosvirrassa elävä yhteiskunta.
Pitkästä kestostaan huolimatta Les Misérables ei onnistu tarjoamaan täysin koherenttia kerrontaa. Tarinalliseen keskiöön nousevat oikeutetusti ihmissuhteet, mutta valitusta ratkaisusta johtuen Hugon yhteiskunnallisen osuus kutistetaan lähinnä sivulauseeksi. Lisäksi usealle vuosikymmenen ajalle jatkuva tarina etenee paikoin turhan vaivihkaa. Tämän kokoluokan elokuvassa kyse on tietenkin miltei välttämättömästä pahasta, mutta kiirehtiminen näkyy ikävästi vaikeudessa samaistua hahmoihin.
Hooperin näkemys klassikosta on yhtaikaa eeppinen ja visuaalisesti nimelle uskollisen kurja. Ison budjetin tuotantona rahaa on poltettu menemään massiivisiin lavasteisiin ja autenttisiin pukuihin, mitkä saavat rainan henkimään parin vuosisadan takaista köyhyyttä. Kuorrutus on silti silkkaa Hollywoodia, eikä mahtipontisen orkesterin säestämä tunnelma saavuta koskaan alkuperäisteoksen kaappaamaa todellista kurjuutta.
Elokuvan todellinen sydän katoaa oikeastaan kaiken sen suuruuden taakse. Visuaalisesti elokuva on puhdasta nautintoa, mutta varsinaisen kerronnan osalta laulut eivät onnistu tavoittamaan vaadittavia tunnetiloja. Poikkeukset kuten Jackmanin alun ristiriitojen repimä monologi sekä etenkin Anne Hathawayn sydäntä särkevä laulu unelmien kuolemasta kaikuvat mielessä vielä pitkään elokuvan jälkeen, mutta tunneskaalan toista päätä – rakkautta, toivoa ja myötätuntoa – edustavat kohtaukset jäävät kovin ponnettomiksi.
Les Misérables on eeppinen musikaali, jonka suuret puitteet eivät riitä nostamaan tarinan pienimpiä nyansseja täydelliseen loistoonsa.
TEKNISET TIEDOT
Tummanpuhuva kuva tuodaan teräväpiirtoon upein säikein. Tarkkuus säilyy ilmiömäisenä hieman hämärämmissäkin kohtauksissa, ja päiväsaikaan kuvatuissa kohtauksissa terävä anti sädehtii yksityiskohtia. Kuvaus suosii aluksi paljon tummia sävyjä, mutta herää loppua kohden yhä kirkkaampaan väriloistoon. Tosin erinomaisen luonnolliset mustan tasot onnistuvat luomaan hämäryydestäkin kaunista.
DTS-HD MA 7.1 -miksaus nostaa elokuvan mahtipontisen orkesterin ja laulajat oikeuksiinsa. Raita toistaa kaikkein hienovaraisimmat nyanssit kuin massiiviset aallot ja räjähdykset upealla tarkkuudella ja syvyydellä. Tilaerottelu on kauttaaltaan elävä ja aktiivinen niin sävellysten kuin taustahälyn suhteen.
Kommenttiraidallaan Tom Hooper antaa syväluotaavan ja laaja-alaisen analyysin elokuvan tuotannosta aina näyttelijäsuorituksista kuvausteknisiin anekdootteihin. Kyseessä on äärimmäisen informatiivinen ja kattava selonteko elokuvasta.
Les Misérables: A Revolutionary Approach tarjoaa tunnin edestä kulissien takaista materiaalia ja mielenkiintoisia haastatteluja tuotannossa mukana olleilta. Tekijät keskustelevat muun muassa kohtausten synnystä, näyttelijävalinnoista ja uudenlaisesta tavastaan tehdä musikaali suoraan paikan päällä jälkiäänityksen sijaan. The Original Masterwork: Victor Hugo’s Les Misérables on puolestaan kymmenminuuttinen katsaus alkuperäisteokseen, jossa Hooper ja tuottaja Cameron Mackintosh keskustelevat kirjasta ja sen vaikutuksista.