ARVOSANA
MEDIA
Amerikkalaisten kuvitteellisen itsetunnon ruumiillistuma, Teräsmies, palaa jälleen valkokankaalle. Zack Snyderin ohjaama Man of Steel aloittaa kaiken taas kertaalleen alusta ja kertoo tuttuakin tutumman kryptonilaisen supersankarin syntytarinan, joka sulautuu osaksi Yhdysvaltain ylemmyyttä ja oikeamielisyyttä korostavaan symboliikkaan.
Kaukana tuolla jossain (Fan edit: 27,1 valovuoden päässä Maasta) planeetta Krypton on tuhoutumassa. Sisällissodan kynnyksellä olevan sivilisaation viimeinen toivo, vastasyntynyt Kal-El, lähetetään kohti Maata mukanaan kryptonilaisten perimä. Uusi kotiplaneetta osoittautuu kuitenkin jo lähtökohtaisesti erilaiselle Clark Kentille (Henry Cavill) hieman vaikeaksi sopeutua.
Niinä harvoina kertoina, kun Teräsmiehen tarinat eivät ole ylistäneet amerikkalaista elämäntapaa, ne ovat onnistuneesti puhutelleet erilaisuudesta ja sopeutumisesta. David S. Goyerin aiempia valkokangassovituksia synkempi Man of Steel -käsikirjoitus ottaa lähtökohtaisesti juuri tämän näkökulman syyniinsä, joskin tekee saman virheen kuin lukuisat edeltäjänsä. Kentin nuoruusvuosia kuvaavat takaumat keskittyvät hahmon sopeutumisvaikeuksiin ja tekevät kohteesta aiempaa huomattavasti persoonallisemman karaktäärin, mutta nämä erinomaiset hetket jäävät valitettavan vähäisiksi.
Astetta suurempaan osaan nouseekin Teräsmiehen esittäminen ihmiskunnan uutena Messiaana, joka laskeutuu planeetalle kaitsemaan syntisiä lapsiansa ja muuttuu lihaksi – tai tässä tapauksessa pukee yllensä trikoot – suojelemaan alaisiaan pahalta. Kun vaivaannuttavan teennäinen kristilliskuvasto yhdistetään vielä jenkkilipulta värityksensä lainaavaan asuun sekä periamerikkalaisena esitettävään hahmoon, alkavat hälytyskellot soida vähemmästäkin. Puhumattakaan sitten rinnusta komistelevasta S-kirjaimesta, joka ei tietenkään edusta enää superia, vaan Mark Waidin Superman: Birthright -sarjakuvan mukaisesti toivoa.
Lievistä propagandavivahteista huolimatta Man of Steel on silti vain viattoman kevyttä supersankaritoimintaa, joka monien muiden modernien genretuotosten tapaan keskittyy yhtäjaksoisen tuhon sijaan varsinaiseen hahmoonsa. Trikoot yllensä pukeva Henry Cavill tuo Teräsmieheen asiaankuuluvan raamin lisäksi hitusen persoonallisuutta, mistä suurempi kiitos kuuluu tosin jo mainitulle Goyerille. Osansa perusteellisemmasta annista saa myös Michael Shannonin tulkitsema kenraali Zod, joka muistuttaa monin osin näyttelijän lukuisia muita rooleja häiriintyneenä yksilönä.
Kannuksensa muun muassa 300:n ja Watchmenin parissa haalinut Snyder tuo puolestaan tinkimättömän visuaalisuutensa ja nälkänsä mukaan toimintaan. Kuvastoltaan Man of Steel on upeaa katsottavaa, ja yli-ihmisten käydessä taistoon, jälki on myös sen mukaista. Kryptonilaisten uniikkeja kykyjä hyödynnetään erinomaisesti näyttävissä taistelukohtauksissa, joissa salamannopeilla liikkeillä ja luonnottoman voimakkailla iskuilla luodaan tuhovoimaista ja viihdyttävää balettia, joka ei jätä kylmäksi.
Tosin toiminta ei jätä sen puoleen mitään muutakaan pystyyn, sillä reilun kaksituntisen jäljiltä jäävä tuho hipoo jo koomisuutta. Viime minuuttien maailmanlopun kuvastosta huolimatta Teräsmies esitellään silti kuin suurenkin uroteon suorittaneena sankarina. Hivenen kierompi persoona voisi nähdä tässä jälleen joitain yhtymäkohtia Teräsmiehen ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan välillä.
Man of Steel on synkempi valkokangassovitus ikonisesta Teräsmiehestä, joka esitellään tälläkin kertaa suurena amerikkalaisen(a) oikeuden puolustajana. Onnekseen vastapainoksi elokuvassa tarjoillaan myös näyttävää toimintaa ja hetkittäin hivenen parempaa dramaturgiaa.
TEKNISET TIEDOT
Kuva on laidasta laitaan virheetöntä ja silmiä hivelevän kaunista katsottavaa. Snyder tykittää ruudun täydeltä värikylläisiä ja detaljikkaita kohtauksia, jotka siirtyvät teräväpiirtoformaattiin ilmiömäisen laadukkaina. Veitsenterävä kuva suorastaan hehkuu yksityiskohdista niin näyttelijöiden yllä olevissa vaatteissa kuin taustalla tapahtuvissa tuhoissa. Loisteliaan kuvan viimeistelee luonnollisen syvä musta.
3D-käännös on kuvan tapaan laadultaan erinomainen, vaikka varsinainen efekti jää aavistuksen latteaksi. Syvyysvaikutelma on parhaimmillaan vakuuttava, mutta etenkään toimintakohtauksiin 3D ei tuo juurikaan lisäarvoa. Sen sijaan siirron tekninen puoli pysyy ennallaan. Terävyys säilyy kauttaaltaan upeana, eikä luonnollisten värisävyjen tai kontrastin suhteen tapahdu suurempaa notkahdusta.
DTS-HD MA 7.1 -ääniraita on vakuuttavan elävä ja aggressiivinen – jopa liiaksikin. Hans Zimmerin uhmakkaat orkesterisävellykset tahdittavat miltei jokaista kohtausta korviahuumaavalla volyymillä ja LFE-elementillä, jotka tuntuvat paikoin peittävät elokuvan hennommat efektit allensa. Totuus on onnekseen toinen, ja vaikka musiikki pauhaa armottomalla tenholla, ei elokuva moninaista äänimaailmaa ole unohdettu. Räjähtävistä toimintaspektaakkeleista aina hienovaraiseen tuulenvireeseen asti toistuu uskomattomalla selkeydellä ja tarkkuudella.
Man of Steelin Limited Collector’s Edition -julkaisu saapuu Teräsmiehen logon muotoisessa metalliboksissa, joka ei kuitenkaan sisällä sen enempää lisämateriaalia kuin elokuvan yksittäiset julkaisut.
Julkaisun kaksi päädokumenttia ovat vajaa puolituntiset Strong Characters, Legendary Roles ja All Out Action. Ensiksi mainittu keskittyy tekijöiden valintoihin paitsi näyttelijöiden myös itse ikonisten hahmojen suhteen, ja jutustelua käydään läpi aina hahmon aiemmista sovituksista tämän vaatetukseen. All Out Action keskittyy puolestaan elokuvan näyttäviin toimintakohtauksiin, joihin oman lisänsä antavat näiden takana olleet velhot.
Krypton Decoded esittelee puolestaan elokuvan alkua hieman tarkemmin, ja hieman asiayhteyteen sopimaton New Zealand: Home to Middle Earth siirtää huolet hetkeksi Keski-Maahan mainostaessaan Hobittia.