Black Adam

Julkaisuvuosi: 2022
Black Adam
K-12
Ahdistus
Väkivalta

ARVOSANA

Elokuva: 
2 tähteä elokuvalle
Formaatti: 
Ensi-ilta: 
21.10.2022
Valmistusmaa: 
Julkaisija: 
Kesto: 
125 minuuttia

MEDIA

Black Adam
Black Adam
Black Adam
Black Adam

Oli Marvelin tuotantokoneistosta mitä mieltä tahansa, yhtiö on ainakin löytänyt toimivan kaavan, jolla tuottaa tasaisen laadukasta supersankarointia liukuhihnalla. Kilpailevan DC:n valkokangasvalloitus on sen sijaan ollut merkittävästi vaihtelevampi tapaus. Oikeastaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yhtiön suurbudjettiset tuotannot ovat lähes järjestään naurettu maanrakoon.

Black Adam ei ole poikkeus.

Vuonna 1945 ensiesiintymisensä sarjakuvissa tehnyt Otto Binderin ja C. C. Beckin luoma Black Adam on yksi DC:n ikonisimmista pahiksista ja tunnetaan ennen kaikkea Shazamin arkkivihollisena. Hahmon moraalista mittaria ryhdyttiin rukkaamaan 2000-luvun alussa, jolloin Black Adamin roolia alettiin muuttaa kohti antisankaruutta. Jaume Collet-Serran ohjaama elokuva pyrkii lähestymään aihetta tämän jälkimmäisen roolin kautta – ainakin tavallaan.

Adam Sztykiel, Rory Haines ja Sohrab Noshirvani yrittävät pureutua käsikirjoituksellaan sankaruuden ytimeen, mutta säilä ei uppoa juuri pintaa syvemmälle. Aihetta käsitellään Dwayne Johnsonin esittämän Black Adamin kautta tämän herätessä vuosituhansien jälkeen palkkasotureiden sortamaan Kahndaqiin. Hänen ryhtyessä auttamaan kansalaisia sorron suhteen, Amanda Waller (Viola Davis) lähettää Justice Societyn pistämään touhulle pisteen.

Sillä ilmeisesti muukalaisia ja muukalaisten aivopesemiä ihmisiä on ihan ok tappaa mielin määrin DC-universumissa, mutta palkkasoturit ovat kiellettyjen listalla.

DCEU:n aiempiin tuotoksiin verrattuna Black Adamin moraalinen dilemma on suorastaan naurettavan koominen, eivätkä tekijätkään usko aiheeseen alkuminuutteja pidempään. Johnson esitetään positiivisessa valossa jo ensikohtaamisesta lähtien, vaikka tämä teurastaa kasvotonta viholliskaartia kohtuullisen verisissä merkeissä leffan alkaessa. Silti aikaa löytyy suojelemaan viattomia ja jopa kaveeraamaan teinien kanssa, jolloin hahmon ja Justice Societyn välinen yhteenotto tuntuu tarpeettomalta.

Vaan ilman sitä elokuvassa olisi hädin tuskin katsottavaa, joten katsojille esitellään peräti viisi uutta supersankaria. Määrästä ei kannata innostua tosin liiaksi, sillä käytännössä kaikki Justice Societyn neljä jäsentä ei ruutuajasta juurikaan nautiskele. Sekin vähä on delegoitu heidän osalta lähinnä omien voimien esittelyyn ja erikoistehosteisiin. Persoonallisuus ja syvyys tuotaneen mukaan sitten siinä pakollisessa jatko-osassa.

Valitettavasti Black Adamkaan ei ole juuri sen mielenkiintoisempi tuttavuus. Pohjimmiltaan hän on kuin kuka tahansa muu supersankari, jos näillä olisi vain murto-osa normaalista persoonallisuudesta. Johnson ei myöskään onnistu paikkaamaan hahmon puutteita, sillä samaiset rajoitteet vaikuttavat näyttelijän karismaan. Kun hahmoa on aika syventää elokuvassa, se tehdään niin naurettavalla infodumpilla, ettei se ei ole hienovaraista nähnytkään.

Lopulta jäljelle jäävät vain toimintakohtaukset, jotka eivät jaksa innostaa sen pidemmälle. Hahmot kohtaavat, erkanevat ja kohtaavat jälleen, mutta itse taisteluihin ei ole tunnuttu keksityn mitään omaperäistä. Turpaan mätkitään, vastustajia heitellään ja kameraa hidastetaan, mutta kaikki tuntuu jo tuhanteen kertaan nähdyltä. Edes erikoisvoimista ei ole tällä kertaa suurta iloa saati silmäkarkkia, vaikka Cyclonen (Quintessa Swindell) värikäs pyörre näyttää ihan siistiltä.

Toiminnan tasapaksuus vaivaa itse asiassa koko muutakin elokuvaa. Black Adamista uupuvat niin kerronnalliset, toiminnalliset kuin emotionaaliset kohokohdat, yllätykset ja oikeastaan koko rytmitys. Meno tuntuu sen sijaan lähes turruttavan tylsältä taaperrukselta alusta loppuun saakka, vaikka ruudulla kyllä räjäytellään ja lennetään ympäriinsä. Silti lopputekstien rullatessa elokuvan on kerennyt jo melkein unohtamaan mielestä.

Eli vähän niin kuin suurimman osan muistakin DCEU-leffoista.