MEDIA
Taru Mäkelän Mieletön elokuu on jazzintäytteinen paluu 1960-luvun Helsinkiin. Kevyen komedian pääosaan nousevat päähenkilöiden ohella kylmä sota ja Suomen puolueeton asema, mutta aikalaisille pelottavat ajat kuvataan elokuvassa perin koomisessa valossa. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin rakastavaisista.
Helsingin katukuvan täyttää kansainvälinen ystävällisyyden festivaali, jossa hallituksesta riippuen taistellaan joko kommunistien tai demokraattien oikeuksista. Tšekkiläinen Jan (Miroslav Etzler) matkaa Suomeen osana valtionsa delegaattia, jonka tarkoituksena on kaapata hyväuskoisia kansalaisia kommunistien riveihin. Tosin Janille tilaisuus on ainoa keino nähdä jälleen vuosikymmenten takainen rakkautensa Elsa (Kati Outinen), jonka sisarentytär Minni (Elena Leeve) tahtoo puolestaan murtaa vanhoilliset raamit ja elää omaa elämäänsä.
Raija Talvion käsikirjoittama Mieletön elokuu on viaton hömppäelokuva, jonka tahdin määrittelevät elämänmyönteisyys ja musiikintäytteinen ajankuva. Maailmanmusiikista koostuvasta ääniraidasta saa kiittää elokuvan monikansallista tuotantoa, joskin upeita jazzsävellyksiä ja twistejä olisi mieluusti kuullut enemmältikin. Taustalla vaanivat myös kylmän sodan pelot, jonka hysteerisyyteen yltävästä tosikkomaisuudesta Talvio onnistuu kirvoittamaan muutamat onnistuneet huomiot.
Kerronta rakentuu ajankuvasta huolimatta rakkauden ja rakastavaisten ympärille, ja Mieletön elokuu on genressään – ja etenkin suomalaisittain – yllättävän positiivinen tuttavuus. Niin uudet kuin vanhat rakkaudet joutuvat luonnollisesti elokuvan aikana koetukselle, joskaan syynä eivät ole niinkään pariskunnat itse, vaan näiden välitön lähipiiri, joiden sydänsurut ja velvollisuudentunne estävät päähenkilöitä saamasta toisiansa – ainakin alkuun. Perinteisen dramaturgian sijaan Mieletön elokuu onkin puhdas farssi, ja vaikkei se sellaisenaan onnistu välttämättä naurattamaan, pysyy tunnelma alati sopivan kepeänä.
Mieletön elokuu on viatonta hömppää, jonka svengaavaan ajankuvaan olisi kaivannut vielä enemmän swingiä ja eloa.