ARVOSANA
MEDIA
Uransa ehtoopuolella oleva rikoskirjailija (Ethan Hawke) kaipaa takaisin valokeilaan. Uusi ratkaisematon murhamysteeri houkutteleekin miehen muuttamaan vaimon ja kahden lapsen kera toiselle paikkakunnalle omakotitaloon, jonka takapihalla kokonainen perhe sai surmansa ja perheen nuorimmainen katosi jälkiä jättämättä. Pian kotiutumisen jälkeen asunnon vintiltä löytyy laatikollinen kaitafilmejä, joille on tallennettu liuta karmivia murhia ja niiden yhteydessä nähtävä salaperäinen hahmo, jonka vanavedessä taloon tuntuu laskeutuvan todellinen pahuus.
Pienimuotoiseksi hitiksi noussut kauhuelokuva Sinister on Scott Derricksonin ja C. Robert Cargillin käsialaa. Kaksikolla on plakkarissa vain muutama vähemmän mairitteleva teos (Hellraiser: Inferno, Emily Rosen riivaaja, Päivä jona maailma pysähtyi), mutta uutukaisensa suhteen Derrickson ja Cargill osoittavat selkeitä kehittymisen merkkejä. Tunnelmanluojana Sinister onnistuu kaivautumaan suoraan selkäpiihin vakuuttavin vedoin ja hiljalleen rakentuvan jännityksen turvin. Päähenkilön tapaan murhamysteeri vetää katsojan yhä syvemmälle pahuuden lähteille, kunnes paluuta takaisin ei enää ole.
Valitettavasti tämän pisteen jälkeen myös elokuvan tunnelma lässähtää totaalisesti. Alun nerokkaasti rakennettu jännite laukaistaan halvoilla säikyillä, joiden toistuvuus tuhoaa viimeisetkin ilmapiiriä tukahduttaneet rippeet. Samoin käy pahuuden ruumiillistumalle, joka konkretisoiduttuaan reaalimaailmaan paljastuu ainoastaan huonon maskeerauksen uhriksi. Kaitafilmeillä vielä syvälle sisimpään tunkeutuva hahmo onkin todellisuudessa kuin myöhästyneenä keikalle saapunut Slipknotin jäsen.
Perheellisyydestä huolimatta Ethan Hawke on elokuvan lähes ainoa hahmo, jonka kautta raottuvaa painajaista seurataan. Näyttelijän esittämä Ellison Oswalt on rakennettu tarkoituksellisesti todellisuudentajultaan kyseenalaiseksi henkilöksi, minkä avulla käsikirjoittajat tuovatkin kerrontaan pientä epävarmuutta. Roolinsa Hawke hoitaa onnistuneesti, vaikka muutamissa kohtauksissa miehen ilveilyt kääntyvät tahattoman koomisuuden puolelle. Pientä lisätukea näyttelijä saa hahmon vaimoa näyttelevältä Juliet Rylancelta sekä okkultistitohtoria esittävältä Vincent D'Onofriolta.
Sinister alkaa vakuuttavasti mutta lässähtää loppua kohden. Hiljalleen rakentuvan tunnelmanluojana Derrickson suorastaan loistaa, mutta isommalle vaihteelle siirtyessä mies joutuu turvautumaan oppikirjojen kuluneimpiin kikkoihin.
TEKNISET TIEDOT
Elokuvan tunnelmaa mukaillen julkaisun kuva on äärimmäisen synkkä. Läpitunkevan syvät mustan tasot kadottavat kaiken detaljin sisuksiinsa, mikä on ohjaajan tarkoitus. Siltä osin kuin valo pääsee pilkistämään pimeyden keskeltä, on terävyys ensiluokkaista. Myös värisävyt toistuvat kauttaaltaan upeina.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus tuo läsnäolollaan elokuvaan pahaenteisyyttä. Tehokas ääniraita hyödyntää paitsi tilakäyttöä erinomaisesti luodakseen jännitystä, mutta myös matalia taajuuksia pitääkseen vireystilan jatkuvasti epämukavuuden puolella. Yksittäiset tehosteet toistuvat niin ikään hienovaraisesti ja terävinä.
Lisämateriaalin pääanti on kahdessa tosielämän dokumentissa. House of Death on lyhyt katsaus oikeaan kauhutaloon, jossa tapahtui selvittämätön murhateko, ja joka on sittemmin muutettu turistikohteeksi. True Crime Authors keskittyy puolestaan rikoskirjailijoiden mentaliteettiin. Poistetut kohtaukset paljastavat kokonaan uuden sivujuonteen, jolla elokuvaan oli näemmä alkuun tarkoitus tuoda myös ulkopuolista perspektiiviä.