ARVOSANA
MEDIA
Tobe Hooperin kauhuklassikko Teksasin moottorisahamurhat saa suoraa jatkoa John Luessenhopin Texas Chainsaw 3D:stä. Vuonna 1974 ilmestynyt alkuperäisteos tunnetaan etenkin sen esittämästä väkivallasta ja siitä siinneestä videoväkivaltakeskustelusta, jotka ovat nykymittapuiden mukaan auttamattoman vanhentuneita. Vähän kuten tämä vuoden 2013 inkarnaatiokin.
Joitain vuosikymmeniä Teksasissa tapahtuneiden murhien jälkeen surmapaikalta adoptoitu Heather (Alexandra Daddario) saa edesmenneeltä isoäidiltään perintönä valtavan kartanon. Nuorukainen päättää napata mukaansa parhaat kaverinsa aikeinaan viettää hulppeassa asuinsijassa viinanhuuruiset tuparit, mutta talon kellariin lukitulla Leatherfacella on toisenlaisia suunnitelmia viikonlopulle.
Texas Chainsaw 3D on viimeisin yrittäjä menneiden kauhuklassikoiden uudelleenlämmittäjien joukossa. Monien edeltäjiensä tapaan esikuvasta on jäljellä enää nimi, jonka pohjalta pyritään ryöstämään kauhufanien viimeisetkin roposet taskusta. Ruudulla kyllä vilahtaa muuan Leatherface moottorisahoineen, mutta sen koommin alkuperäisteoksen shokeeraavuudesta kuin omaperäisyydestä ei ole jäljellä enää rantuakaan.
Adam Marcusin, Debra Sullivanin ja Kirsten Elmsin näkemys aiheesta on perityypillinen slasher-filmi, jossa yksitellen ruudulle teuraaksi joutuvia teinejä käsitellään mitä verisimmin keinoin. Jännityksestä – kauhusta nyt puhumattakaan – ei ole tietoakaan, mikäli katsojalla on takanaan genretuntemusta edes yhden elokuvan verran, eivätkä gorehoundit saa mielihyväänsä täytetyksi kovin lässyksi jäävistä kuolemista.
Kerrontaa lähdetään viimeisillä askelmillaan viemään rohkeasti eri suuntaan, mutta yritys jää lopulta surkuhupaisaksi viritelmäksi. Kolmikon käsikirjoitus alleviivaa leffan mainoslausetta pahuuden monista kasvoista ja kääntää alkuasetelman päälaelleen, mikä vaatii katsojalta jo melkoista silmien ummistamista todellisuudelta. Toki realismia harvoin tavataan slasher-tuotosten keskuudessa, mutta jos suunnanvaihdoksen tarkoitus on olla puhtaasti yllättävä juonenkäänne, vaaditaan perusteluksi muutakin kuin iänikuinen sanonta veren sakeudesta veteen nähden.
Texas Chainsaw 3D on umpisurkea slasher-elokuva, jonka elokuvalliset annit ovat lukuisista kauhuteoksista kopioidut. Mitäänsanomattomaksi jäävän kerronnan onnistuu alittamaan ainoastaan lopun teennäiset käänteet.
TEKNISET TIEDOT
Kontrastiltaan äärimmäisen tummanpuhuva kuva toistuu terävänä ja – kun kohtaukset sen sallivat – väreiltään rikkaana. Syvät mustat peittävät paikoin hienovaraisimmat detaljit allensa, mutta muutoin tarkkuus on ensiluokkaista jälkeä.
3D-siirto on niin ikään näyttävä ja onnistunut, eikä tehoste jää onnekseen pelkäksi visuaaliseksi kikkailuksi. Mikä on sinänsä etu, sillä heikoimmillaan efekti on silloin, kun kohteet, eli moottorisaha, tuodaan katsojan tykö. Sen sijaan kohtausten syvyysvaikutelma toiseen suuntaan on vakuuttavan luonnollinen. Tummasta yleisilmeestä huolimatta kuva on kauttaaltaan upean sävykäs ja rikas, vaikka lasien vaikutus peittää osan visuaalisesta tarkkuudesta. Terävyys on siitä huolimatta erinomainen myös hämärimmillään.
DTS-HD MA 5.1 –miksaus on tehty vivahteikkaan eläväksi. Aktiiviset tilakanavat seuraavat tehosteita herkeämättä ja piirtävät upean immersiivisen kuuntelukokemuksen kotiteatteriympäristöön. Matalat taajuudet tukevat ja tuovat uhkaavuutensa niin moottorisahan käyntiääneen kuin taustalla tunnelmaa luoviin sävellyksiin.
Levyn kätköihin on tallennettu peräti kolme kommenttiraitaa, jotka pienestä toistostaan huolimatta antavat oman lisänsä elokuvaan. Keskustelunaiheet vaihtelevat niin omien hahmojen puinnista tuotannon läpikäymiseen kuin mietteisiin uusimmasta perheenjäsenestä moottorisahasaagaan. Ensimmäisessä kuullaan ohjaaja John Luessenhopia ja Leatherfacea näyttelevää Dan Yeageria. Toisessa äänensä lainaavat tuottaja Carl Mazzocone ja alkuperäisen ohjannut Tobe Hooper, ja kolmannen valloittavat ensimmäisen tähdet, Bill Moseley, Gunnar Hansen, Marilyn Burns ja John Dugan.
Julkaisun making of -dokumentin virkaa ajavat seitsemän pienempää koostetta, joiden kestot vaihtelevat reilusta viidestä minuutista varttiin. Texas Chainsaw Legacy katsastaa elokuvan alkuperää ja uuden version suhdetta, kun taas Resurrecting the Saw keskittyy vain jälkimmäiseen. The Old Homestead tarkastelee kuinka pikkutarkasti tekijät lähtivät rakentamaan uusiksi Hooperin kauhutaloa uusioversiota varten.
Casting Terror lainaa puolestaan äänen näyttelijöille, jotka kertovat mietteensä hahmoistaan. Leatherface 2013:ssa puheenvuoro annetaan Dan Yeagerille, jonka harteilla lepää uuden Leatherfacen kohtalo. Lights, Camera, Massacre on pieni sekasikiö, joka käy läpi sekä elokuvan 3D:tä että sen gorea. It’s in the Meat jatkaa tehostepuolen katsantaa.
On Set Short Subjects ovat puolestansa viisi noin viisiminuuttista koostetta, joissa keskitytään johonkin elokuvan yhteen kohtaukseen hieman tarkemmin. Osioissa on paikoin toistoa aiempien materiaalien kanssa. Lopuksi levyn kruunaa vaihtoehtoinen alku.