ARVOSANA
MEDIA
Aki Kaurismäen työläistrilogian päätös, Tulitikkutehtaan tyttö, on tragikoominen tarina suomalaisen keskiluokan myyttisestä arjesta. Perimämme kolkompaa – joskin nykypäivänä jo hivenen pirteämmäksi yhä muokkautuvaa – puolta noudattava kaava vie täkäläisen jöröyden kyynisimmilleen, mutta ohjaajalle tyypilliseen tapaan myös synkkyydestä on löydettävissä hivenen sysimustaa huumoria.
Kati Outinen saa kunnian esittää tragedian päähenkilö Iiristä, jonka kurjuuteen lukeutuvat niin ankarat vanhemmat, onneton rakkauselämä ja kotoaan jo aikaa sitten pois lentänyt velipoika. Masentavaan eloon saapuu hetkellinen pilkahdus valoa uuden mekon piristämästä baari-illasta, jonka päätteeksi vällyjä lämmitetään yhdessä Aarnen (Vesa Vierikkö) kanssa. Vaan kun lemmenhetki osoittautuu ainoastaan kertaluontoiseksi diiliksi yhdeksänkuukautisella talletuksella, päättää Iiris saaneensa tarpeeksi.
Vähäeleiseen tapaansa Kaurismäki ohjaa oman käsikirjoituksensa pohjalta kuvaelman suomalaisesta synkkyydestä, jossa monotoniset askareet tulitikkutehtaalla ja pitkät leikkaukset baarien peräseinällä kuvastavat hiljaa allensa musertavaa yksinäisyyttä ja kaipuuta. Vähäsanaiseen kerrontaan ei turhia korulauseita jää edes kaipaamaan, vaan osaavat näyttelijät ja ohjaajan tinkimätön tyyli kertovat kaiken oleellisen psyykestä nimeltä suomalaisuus.
Staattiset otokset yhdistettynä kaurismäkeläiseen sanattomuuteen vaativat tosin kerronnallisen veronsa. Vaikka yksittäiset kohtaukset Iiriksen arjesta onnistuvat välittämään haetun tunnelman erinomaisesti, ei tapahtumaköyhä rakenne onnistu liioin tempaamaan mukaansa. Lähes tappavan hitaahko alkupuoli on kuitenkin edellytyksenä lopun pirullisen herkullisen käänteeseen, jolloin koettu kurjuus saa oikeutetun – ja humoristisen – päätöksensä.
Tulitikkutehtaan tyttö on varmaotteinen kuvaelma suomalaisen työläistytön arjesta. Toki Kaurismäen kutoma versio lainaa sävynsä siitä hiljaa myytiksi muuttuvasta Pohjolan mentaliteetista, jossa tunnelin päässä pilkottava valokin osoittautuu vain vastaantulevaksi rekaksi.
TEKNISET TIEDOT
Rakeinen kuva näyttää hyvältä. Terävyys on muutamia otoksia lukuun ottamatta onnistunut, ja haaleahko värimaailma toistuu niin ikään luonnollisena. Mustan taso ailahtelee joissain kohtauksissa.
Monomiksaus on puhdistettu enimmistä häiriöistä. Elokuvan vähäeleinen äänimaailma toistuu selkeänä ja ymmärrettävänä.
Lisämateriaaliksi tallennettu Bico on Kaurismäen Portugalissa kuvaama lyhytdokumentti paikallisesta kylästä, jonka historiaa säestää ohjaajan kauniit kuvasommitelmat.