MEDIA




Romanttiset elokuvat ovat genrenä kuin toimintaleffat; ne harvoin poikkeavat kuluneista kaavoista, asettavat epärealistisia odotuksia näkemästään, mutta toimivat silti hyvänä eskapismin välineenä. Molemmista tyylilajeista löytyy kuitenkin yksilöitä, jotka poikkeavat massasta edukseen tarjoamalla jotain uutta, tuoretta ja virkistävää. Tähtiin kirjoitettu virhe kuuluu näihin valioyksilöihin.
John Greenin samannimiseen romaaniin perustuva Tähtiin kirjoitettu virhe on elämänmakuinen draama kahden syöpää sairastavan nuorukaisen välillä. Scott Neustadterin ja Michael H. Weberin kynäilemä käsikirjoitus jatkaa samassa katkeransuloisessa sävellajissa soittamista kuin miesten aiempi genreteos (500) Days of Summer, joka niin ikään onnistui esittämään musertavien asioiden valoisammatkin puolet. Tosirakkaus korvaantuu tosin tässä tapauksessa vääjäämättömällä kuolemalla, mutta lopullinen iäisyyskään ei estä näkemästä asioita myös huumorin tai optimismin kannalta.
Josh Boonen ohjaustyö ottaakin alkuperäisteoksen tunteita repivän kerronnan ja siirtää sen lähes sellaisenaan valkokankaalle. Temaattisesti kuoleman asiallinen käsittely on useimmiten hankalaa, mutta Tähtiin kirjoitetussa virheessä se on miltei sivuhuomio, elämän pakollinen paha, jonka rinnalla pääosakaksikko Shailene Woodleyn ja Ansel Elgortin välinen ystävyys ja inhimillisyys nousevat huomattavasti suurempaan rooliin. Elokuva on nimenomaan heidän ja heidän lähipiirinsä universaali tarina peloista, unelmista, toivosta ja rakkaudesta.
Erinomaisen käsikirjoituksen tulkkeina toimivat Woodley ja Elgort vastaavat monenkirjavan tunneskaalan välittämisestä myös katsojille. Woodleyn esittämän Hazelin kertoma tarina tuo kohtauksiin ylimääräisen syvyyden, jonka avulla tekijät pääsevät päähenkilönsä pään sisään tarjoamaan niin nokkeluuksia kuin ravisuttavia totuuksia. Näyttelijätär loistaa kuitenkin nimenomaan ulkoisin ansioin, joiden avulla hän luo hahmostaan elävän, hengittävän ihmisen, josta välittää.
Ansel Elgort on elämänkatsomukseltaan Woodleyn vastakohta, mutta kerronta ei onneksi missään vaiheessa sorru käsittelemään pelkkiä ääripäitä, vaan pitää hahmonsa ja ajatuksensa siinä todellisemmassa välimaastossa. Syövästä parantunut mutta sen seurauksena jalkansa menettänyt Gus on optimistinen elämää kohtaan, siinä missä Hazel tarkastelee näkemäänsä realistissävytteisten linssien lomitse. Molemmat jakavat kuitenkin hyvän huumorintajunsa, joka toimii tosielämän tavoin myös puolustuskeinona pelkoja ja epävarmuuksia vastaan.
Kaksikon rinnalle nousevat myös Hazelin vanhemmat (Laura Dern ja Sam Trammell), päähenkilöiden yhteinen ystävä (Nat Wolff) sekä kirjailija Van Houten (Willem Dafoe). Jälkimmäisen kirjasta muodostuu eräänlainen kerronnallinen lanka, jonka ympärille elokuva ja osin jopa sen teemat on rakennettu. Verrattain vähäisistä henkilöhahmoista huolimatta Tähtiin kirjoitettu virhe käy toisinaan aavistuksen verran tyhjäkäynnin puolella, eikä esimerkiksi Wolffin sokaistuva Isaac tuo lopulta elokuvaan mitään syvällisempää. Dernin ja Trammellin roolihahmot tuovat kerrontaan sen sijaan tärkeän näkökulman vanhempien kokemasta taakasta.
Tähtiin kirjoitettu virhe on tunteikas ja elämänmakuinen romanttinen draama, jonka pääosaan nousevat inhimilliset hahmot sekä vakuuttava kerronta.