Väkivallan vuosi

Ohjaaja-käsikirjoittaja J.C. Chandorin kolmas ohjaustyö Väkivallan vuosi on paluu vuosikymmenten takaisten rauhallisempien rikoselokuvien pariin. Nimestään huolimatta väkivalta toimii tosin vain uhkaavana kehyksenä, jonka sisällä tekijät toimivat, eikä nykyelokuvien tapaan kaiken ytimenä. Sen sijaan Chandor keskittyy tarkkailemaan erään maahanmuuttajayrittäjän moraalista matkaa kaupunkinsa vaikutusvaltaisimmaksi lämmitysöljynjakelijaksi.

Eletään New Yorkin historian väkivaltaisinta vuotta, 1981, ja Abel Morales (Oscar Isaac) on juuri allekirjoittanut sopimuksen uuden rantatontin ostamisesta laajentaakseen perheensä lämmitysöljybisnestä entisestään. Vaan pian musteen kuivuttua ongelmat joka puolilta alkavat kasautua yrityksen päälle, mikä uhkaa ajaa koko toimenkuvan perheineen maanrakoon.

Ympäriinsä purkautuvaa vyyhtiä Chandor ryhtyy seuraamaan päähenkilönsä Abelin kautta, mutta sivuaa raiteilta toisinaan tarkastelemaan myös tämän alaisena työskentelevien henkilöiden kohtaloita, jotka nivoutuvat tiukasti varsinaiseen pääjuoneen. Hahmovetoinen kerronta vetääkin katsojansa mukaan syvälle kaupungin harmaalla alueella toimivan öljybisneksen maailmaan, jonka korruptoituneilla rämeillä Abel pyrkii rakentamaan kunniallisen ja lain puitteissa toimivan yrityksen.

Puhtaana pysyminen liejun seassa vaatii tosin taitoa, ja juuri tämä moraalinen lanka kuljettaa Väkivallan vuotta eteenpäin. Kunnianhimollaan ja taidollaan altavastaajasta varteenotettavaksi – ellei peräti paremmaksi – markkinakilpailijaksi noussut Abel pyrkii läpi elokuvan kulkemaan itselleen oikealla tiellä, vaikka niin hyökkäysten kohteiksi joutuneiden kuljettajien tilanne kuin toimitettu korruptiosyytekin ratkeaisivat paljon vaivattomammin astumalla muiden mukaan harmaalle alueelle. Toki käsikirjoitus tekee myös osansa, ettei päähenkilö voi välttyä täysin pieneltä loskalta.

Moraalitarinansa ohella elokuva seuraa myös katoavan öljyn takana olleen syyllisen selvittämistä, johon liittyy tiukasti sivujuonteen kuljettajien ja myyntimiesten tapahtumien kulku. Chandor esittelee tapahtumat yllättävän läpinäkyvästi jo alusta lähtien, mutta siitä huolimatta jännitys ja syyllisen paljastuminen onnistutaan ylläpitämään aivan viime metreille asti.

Toisaalta juuri ohjaajan tapa esittää tapahtumien kulku ilman sen kummoisempia dramaturgisia jännitteitä, saa Väkivallan vuoden tuntumaan monin paikoin laahaavan paikoillaan, vaikka todellisuudessa niin ei olisikaan. Kohtaukset vain esitetään lähes satunnaisina tapahtumina ikään kuin maalaten yleiskuvaa, mistä osaltaan seuraa myös muutamien sivujuonteiden jääminen ilman päätöstä. Lievästä kerronnallisesta latteudestaan huolimatta Chandor onnistuu kuitenkin luomaan läpi elokuvan vakuuttavan uhkaavan ilmapiirin, vaikka ruudulla ei moiseen suoranaisesti viitattaisikaan.

Väkivallan vuosi on hahmovetoinen rikostrilleri korruptoituneessa maailmassa toimivasta kunniallisesta yrittäjästä, jonka moraalinen selkäranka toimii myös kerronnan ytimenä. Pienoisesta laahaavuudestaan huolimatta kyseessä on vanhanaikainen laatudraama