ARVOSANA
MEDIA
Menestyksekkääksi toimintasarjaksi noussut Fast & Furious -sarja käynnistyy vuonna 2001 ilmestyneellä Hurjapäillä. Loppua kohden alati toiminnallisemmaksi muuttunut sarja on vielä lähtöruudussa pienimuotoinen, henkilökeskeinen ja lähes puhtaasti autokulttuuriin keskittyvä raina, joka on suunnattu yhtälailla niin elokuvafaneille kuin autopornon ystäville.
Los Angelesin katukisailun maailmaan sukeltava Hurjapäät seuraa paikallista poliisia, Brian O’Conneria (Paul Walker), joka saa tehtäväkseen soluttautua karismaattisen Dominic Toretton (Vin Diesel) johtaman jengin riveihin selvittääkseen lähialueilla tapahtuneiden ryöstöjen syyllinen sisältäpäin. Tutustuessaan kuitenkin uuden lähipiirinsä maailmaan ja porukan yhteiseen rakkauteen, autoiluun, O’Conner huomaa löytävänsä enemmän yhteistä heistä kuin sinipukuisista virkaveljistään.
Gary Scott Thompsonin, Erik Bergquistin ja David Ayerin käsikirjoitus lainaa juonikuvionsa käytännössä kokonaan Kathryn Bigelowin ysärihitti Myrskyn ratsastajista. Lain molemmin puolin tasapainotteleva poliisi joutuu tuskailemaan omatuntonsa ja velvollisuudentunteensa välillä uppoutuessaan yhä syvemmälle ihailemaansa maailmaan. Laineiden ja surffilautojen sijaan kyseessä on tällä kertaa vain suorat tiet ja huippuunsa viritellyt kisa-autot.
Lainaamisessa ei ole kuitenkaan mitään vikaa, sillä Hurjapäät onnistuu selkeistä yhtymäkohdista huolimatta käsittelemään aihetta täysin omana teoksena. Osansa viehätykselle antaa myös esiin nostettu autokulttuuri, jonka viimeisen päälle tuunatut autot, kisailu kuin kaiken tämän ympärille rakennettu yhteisö nappaavat ison osan elokuvan kerronnasta. Pintakiiltoinen maailma esitelläänkin sellaisenaan kameran taltioidessa niin autojen kuin näiden ympärille pakkautuneiden henkilöiden kurveja varsin ilmeiseen sävyyn. Mutta aivan kuten kuvattavana olevilla kohteilla, myös Hurjapäillä se mehukkain ydin löytyy pellin alta.
Käsikirjoitus keskittyy nimittäin nimenomaan elokuvan runsaaseen henkilökatraaseen ja heidän väliseen dynamiikkaan. Toretton johtaman jengin perhettä muistuttava yhteisö ja siihen ulkopuolisena saapuvan O’Connerin kehityskulku on rakennettu uskottavasti ja rytmitetty hienosti epäilyksineen, hiljalleen syntyvine luottoineen ja ihastuksineen. Muskelipitoisten antimien lisäksi ylenpalttista maskuliinisuutta täydentävät myös Michelle Rodriguezin ja Jordana Brewsterin esittämät Letty ja Mia, jotka nousevat mieskollegoidensa kanssa samalle viivalle.
Hahmokeskeisyydestä huolimatta elokuva ei jätä kuitenkaan vauhdinnälkäisiä katsojiaan heitteille. Autojen ratissa ja näiden ulkopuolella toteutetut toimintakohtaukset jakautuvat karkeasti katuautoiluun sekä korkeaoktaanisiin ryöstöihin. Ensiksi mainitut hetket jäävät valitettavan vaisuiksi tekijöiden keskittyessä enemmän auton sisällä oleviin henkilöihin kuin menopeliensä näyttäviin suorituksiin. Onneksi stuntit ja näyttävyys nousevat etuosaan elokuvan parissa isommassa toimintakohtauksessa, joissa pellin vääntymisen ohella päästään ihailemaan myös nelipyöräisten vauhdikkaita manööverejä.
Hurjapäät on onnistunutta autopornoa, jonka näyttävän ulkokuoren alla sykkii hahmovetoinen sydän. Kerronnan yllätyksettömyyttä korjataan rytmitykseltään oivallisella rakenteella, joka nostaa henkilöhahmot sekä katuautokulttuurin hienoudet hienosti esille.
TEKNISET TIEDOT
Teräväpiirtojulkaisu näyttää ikänsä, vaikka niin terävyys ja värisävyt ovat laadullisesti varsin onnistuneet. Elävä ja rikas maailma toistetaan tarkkuuden osalta onnistuneesti – joskaan ei standardeihin yltävänä – eikä värien toistossakaan ole liioin moitittavaa. Mustan tasot ovat niin ikään hyvät.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus on aggressiivinen ja bassovetoinen tuttavuus. Tilakäyttö on kauttaaltaan aktiivinen, ja niin moottoriansa esittelevät autot kuin elokuvan rap-vetoinen soundtrack levittyvät luonnollisesti kotiteatteriympäristöön. Matalat taajuudet potkivat niin ikään aktiivisesti tukien joko sävellyksiä ja runsas hevosvoimaisiaan päätähtiä. Matalista taajuuksista huolimatta tehosteskaala yltää myös korkeampiin ääniin, jotka toistetaan myös asiaankuuluvalla tarkkuudella.
Kommenttiraidalla ohjaaja Rob Cohen kertoo runsaasti tuotantoon liittyviä seikkoja aina kuvauksista ja suunnitelmista lähtien. Keskustelun kohteeksi joutuvat niin näyttelijät, kuvausolosuhteet kuin stunttien toteutuskin. Raidan kylkeen voi lisäksi nostaa kuva kuvassa -toimintoa hyödyntävät infopalkit, joissa nähdään Cohenin pärstävärkin lisäksi tuotannon takaista materiaalia sekä tietoa ruudulla näkyvistä autoista.
Julkaisun loppumateriaali on ripoteltu ikävästi pienempiin osiin. Tuotantoon keskittyviä koosteita on klassiseen Dodge Chargeriin keskittyvä Dom’s Charger, jossa käydään läpi kyseisen auton valmistukseen liittyneitä ongelmia, kun taas The Making of The Fast and the Furious jää parikymmenminuuttisesta huolimatta melko pintapuoliseksi käsittelyksi elokuvan tuotannosta. Featurette on Editing for the Motion Picture Association of America katsastaa taas lyhyesti, kuinka tekijät leikkasivat yhden lopussa nähtävän kohtauksen uusiksi saadakseen pienemmän ikärajan.
Lisämateriaalin mielekkäämpään antiin lukeutuu kymmenminuuttinen Quarter Mile at a Time, joka keskittyy elokuvan sijaan kertaamaan katuautoilun historian toisen maailmansodan jälkeisestä maailmasta nykypäivään. Reaalimaailman kerrontaa jatketaan myös Tricking Out a Hot Import Car, jossa tutustutaan parinkymmenen minuutin edestä tuontiauton tuunaukseen katu-uskottavaksi.
Yksittäisiin toimintakohtauksiin päästään puolestaan sukeltamaan niin monikamera-ajojen kuin kuvakäsikirjoitusten muodossa sekä antamalla käyttäjälle mahdollisuus yhdistellä haluamansa musiikki tiettyihin kohtauksiin.
Lopuksi levylle on tallennettu vielä sinne tänne poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia, vaihtoehtoinen lopetus, sarjan ensimmäisen ja toisen osan väliin sijoittuva lyhytelokuva, kurkistus 2 Fast 2 Furioukseen sekä musiikkivideoita ja traileri.