Sicario

Denis Villeneuve esittelee valkokankaalla jälleen kerran vakuuttavaa osaamistaan miehen uutukaisohjauksellaan Sicario. Yhdysvaltain ja Meksikon väliseen huumesotaan keskittyvä trilleri kuvaa vuosikymmeniä kestäneen ongelman rujon ja kaunistelemattoman todellisuuden, jossa raja oikean ja väärän välillä ei aina ole niin selkeä.

Taylor Sheridanin käsikirjoitus kertoo tarinansa idealistisen FBI-agentin (Emily Blunt) kautta. Jahdattuaan aktiivisesti huumeorganisaation katutason tekijöitä, Kate Macer saa mahdollisuuden liittyä hallituksen salaiseen iskuryhmään, jonka aikeina on lopettaa toiminta iskemällä pikkutekijöiden sijaan suoraan huumekäärmeen päähän. Vaan Macer huomaa hyvin pian, ettei tämä onnistu ilman kyseenalaista kulkua lain molemmin puolin.

Sicario on pohjimmiltaan tiukka moraalinen dilemma oikeutuksen ja laillisuuden sekä oikean ja väärän välillä. Kehyksenä toimiva huumemaailma tarjoaa oivan kentän näiden kysymysten pohdintaan, sillä katsoja joutuu itsekin kyseenalaistamaan oman moraalisen selkärangan tapahtumien edetessä. Villeneuve ei säästele nimittäin paukkuja esitellessään sodan todelliset kasvot, silvotut ruumiit, seiniin piilotetut vasikat ja laajan korruption, viedessään katsojan päähenkilöiden lailla yhä syvemmälle synkkääkin synkempään maailmaan.

Ohjaaja osaa tosin käsitellä aihetta mestarillisesti, eikä sorru heittelemään järkyttävää kuvastoa vain shokeerataakseen. Kaikella nähdyllä on tarkoitus, ja tunnelma onkin vakuuttavan ahdistava mutta samanaikaisesti käsin kosketeltavan aito ensiminuuteista lähtien. Monella tapaa painostava ilmapiiri muistuttaakin Villeneuven edellistä ohjausta, Vangittuja, joka niin ikään hyödyntää maanläheistä realistisuutta kuvatessaan järkyttäviä – ja tavallaan myös hyvin maanläheisiä – asioita.

Oman säväyksensä esiteltyyn antaa myös mestarikuvaaja Roger Deakinsin kauniit sommitelmat, jotka tekevän Sicariosta puhdasta elokuvataidetta. Etenkin loppupään yön varjoissa tapahtuvat kohtaukset ovat upeaa katsottavaa erikoisine ratkaisuineen, mutta anti on todellisuudessa kauttaaltaan priimajälkeä. Kauniiden otosten vastapainona ovat sitten esimerkillisesti leikatut toimintakohtaukset, joissa Villeneuve onnistuu naulaamaan katsojan penkkiinsä, vaikka yhtään luotia ei ole vielä ammuttukaan. Puolivälin vanginhakureissu syöpyy eritoten mieleen lähivuosikymmenten vakuuttavimpina, jännittävimpinä ja toteutukseltaan virheettömimpinä hetkinä elokuva-alalla; vastaavanlaisen jännitteen onnistui viimeksi saavuttamaan Wai-Keung Lau vuonna 2002 ilmestyneen Infernal Affairsin käynnistävässä kohtauksessa.

Kaiken ytimessä on silti äärimmäisen vakuuttava ja hiostavan jännittävä viihdeteos, joka purkautuu useiden pääosaesittäjien kautta. Emily Blunt loistaa elokuvan tärkeimmässä roolissa moraalisena selkärankana, joka alkaa taipua hiljalleen todellisuuden ottaessa tiukempaa otetta sen ympäriltä. Laadukas käsikirjoitus pitää tosin huolen siitä, ettei muutos tunnu teennäiseltä, vaan hahmon kehitys alun ja lopun välillä on luontevaa seurausta kaikesta tapahtuneesta. Näyttelijä omaksuukin monisyisen karaktäärisen erinomaisin elkein ja luo Macerista paitsi vahvan naishahmon myös todella samaistuttavan päähenkilön. Hänen emotionaalisesti raskaan taakan suorastaan tuntee myös omassa niskassa, ja Blunt jatkaa roolillaan vakuuttavaa otettaan hivenen toiminnallisempien roolien parissa.

Bluntin ohella valokeilaan nousevat myös John Brolinin ja Benicio Del Toron esittämät hahmot, jotka konsertoivat koko operaatiota. Brolinin Matt on kaiken nähnyt ja kokenut ammattilainen, joka peittää osaamisensa ja todellisuuden hämäävän huolettoman ulkokuorensa alle. Elokuvan toinen päätähti on kuitenkin Del Toron esittämä salaperäinen Alejandro, joka toimii taustapiruna lähes jokaisessa iskuryhmän operaatiossa. Hahmon taustat eivät jää lopulta niin salaisiksi kuin tekijät ovat todennäköisesti ne tarkoittaneet, mutta Del Toron erinomainen tulkinta on alusta lähtien kiehtovan mysteerinen, pelottava ja olemukseltaan vakuuttavan huomiota herättävä.

Sicario on elokuvataidetta parhaimmillaan. Meksikon huumekartellien ympärillä pyörivä kerronta yhdistää laadukkaan viihteen, ajatuksia herättävän hahmotutkielman sekä erinomaiset näyttelijäsuoritukset kokonaisuudeksi, joka syöpyy mieleen vielä pitkäksi aikaa.