Yksin Marsissa

Andy Weirin omakustanteinen tieteiskirja Yksin Marsissa saapuu valkokankaalle genren klassikoista tunnetun Ridley Scottin ohjaksissa. Humoristisen selviytymistarinan on sovittanut elokuvamuottiin Drew Goddard, jonka käsissä elämysmatka Marsiin päästään kokemaan varsin viihteellisissä ja nautinnollisissa merkeissä.

Mark Watney (Matt Damon) on yksi Marsiin lähetetyn Ares 3 -tehtävän astronauteista, jonka miehistö jättää planeetalle luultuaan tämän kuolleen kaikki yllättäneessä hiekkamyrskyssä. Selviydyttyään kuitenkin tapahtumasta hengissä, Mark huomaa olevansa yksin vieraalla, vihamielisellä planeetalla ilman riittäviä muonavarusteita saati keinoja ottaa yhteyttä Maahan. Ja seuraava Mars-lentokin on suunniteltu saapuvaksi vasta neljän vuoden päästä.

Weirin romaania mukaillen Yksin Marsissa on hivenen kevyempi tieteiskuvaus, joka tarkastelee yhden miehen selviytymisviettiä tieteellisesti hyvin todellisissa puitteissa. Avaruusjärjestö NASA:n kanssa osin yhteistyössä toteutettu tuotanto sovittaakin Scottin uutukaisen hyvin likelle todellisuutta, ja päähenkilön luonteenlujuuden ohella etualaan nostetaan tieteen ja tiedon merkitys selviytymiselle. Tieteisjargonia pelkäävien ei kannata kuitenkaan huolestua, sillä huomattavasta roolistaan huolimatta huomion varastaa persoonallinen Watney, jonka ilkikurisen sarkastinen luonne pitää katsojan viihtyneenä.

Damon tuokin hahmonsa erinomaisesti läsnä tapahtumiin, joissa toivottomalta näyttäneestä tilanteesta löytyy aina rahtunen positiivisuutta ja huumoria. Neljän vuoden pelastussuunnitelma ei suinkaan kaadu muutamiksi kuukausiksi mitoitettuun muonitukseen, vaan kyllähän osaava kasvitieteilijä nyt yhden kuolleen planeetan kääntää äkkiä viljelyskelpoiseksi. Watneyn ikään kuin suoraan katsojalle tekemät videopäiväkirjat kuljettavatkin kerrontaa pitkälti eteenpäin, ja hahmon karismaattiseen luonteeseen on helppo samaistua. Kun elokuva lisäksi tasapainottelee luonnollisesti tieteellisen annin, jännittävän selviytymistarinan ja päähenkilön humoristisen annin välillä, on lopputulos samanaikaisesti viihdyttävä että opettava.

Yksin Marsissa edustaakin omalta osaltaan viimeaikoina pienoisen renessanssin kokenutta tieteisgenreä, jossa avaruus ja sen valloitus on nostettu esille realismin kautta. Kuten Interstellar tai Gravity sitä ennen, myös Yksin Marsissa onnistuu luomaan tiukan fysiikanlakeja noudattavista puitteista huikean jännittävän elämyksen, joka herättää katsojan sisäisen tutkimusmatkailijan vuosikymmenten kestäneiltä unilta. Marsin ollessa viimeaikoina vielä myös mediaseksikäs aihe, toimii Scottin uutukainen erityisen hyvänä innoittajana nostaa katse jälleen tähtiin ja tulevaisuuteen – elokuvan selviytymispohjaisesta juonesta huolimatta.

Visuaalisesti elokuva tarjoaa myös kauniin minimalistista katsottavaa. Ohjaajan aiemmista tuotannoista poiketen fokus on nimenomaan askeettisuudessa, mikä toimii kerronnan eduksi. Punaisen planeetan kuollut pinta ja tutkimusaseman yksinkertaiset puitteet keskittävät huomion päähenkilöön, jonka rinnalle nostetaan elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla myös NASA:n käynnistämä pelastusoperaatio. Rinnakkain kulkevat tarinakokonaisuudet tukevatkin hienosti toisiaan ja jatkavat tieteellä tuettua selviytymisteemaa aivan loppuun asti. Vaikka kerronnassa itsessään ei oikeastaan mitään vikaa olekaan, olisi aihe ollut otollinen myös hieman psykologisempaan käsittelyyn esimerkiksi yksinäisyydestä ja sen pitkäaikaisesta vaikutuksesta. Nyt mokoma kuitataan lähinnä – äärimmäisen onnistuneen – huumorin kautta menemättä pintaa syvemmälle.

Yksin Marsissa on viihdyttävä tieteiselokuva, jonka humoristinen ote aiheeseen on yllättävän mutta samanaikaisesti genressään hyvin piristävä lisä. Viimeistelty tuotanto ja onnistuneet näyttelijäsuoritukset takaavat myös sen, että tuotanto pitää kokonaisvaltaisesti otteissaan alusta lähtien.