Mud

Vasta kuluvan vuosituhannen puolella elokuvakansan tietoisuuteen saapunut Jeff Nichols on erikoistunut ohjaustöissään pienimuotoisiin draamoihin. Miehen arkiset elokuvat ovat siitä huolimatta vaikuttaneet todellisuutta suuremmilta tapauksilta – keskittyen ulkoisten puitteiden sijaan henkilöiden sisimpään – eikä Nicholsin kolmas teos, Mud, poikkea hyväksi havaitulta linjalta.

Mississipin varrelle sijoittuva Mud on kahden nuorukaisen ja näiden kohtaaman salaperäisen henkilön välinen kasvutarina. Ellis (Tye Sheridan) ja Neckbone (Jacob Lofland) ovat nuoret kaverukset, jotka löytävät erään seikkailunsa yhteydessä saaren ja siellä olevassa puussa roikkuvan veneen. Tietämättään saaren kolmannesta asukkaasta, kaksikko julistaa itsensä veneen omistajiksi, kunnes he kohtaavat sen todellisen omistajan, Mudin (Matthew McConaughey). Omissa oloissaan viihtyvä muukalainen näkee pojissa potentiaalisen avunlähteen, mikä johtaa lopulta itse kunkin tarkastelemaan elämäänsä uudelta kantilta.

Nicholsin itsensä käsikirjoittama Mud herättää monenlaisia yhtymäkohtia menneisiin klassikoihin. Yhtäältä siinä on ripaus Mark Twainin Mississippin varteen sijoittunutta kirjallisuutta, etenkin Huckleberry Finnin seikkailuja, ja toisaalta se muistuttaa monin paikoin tunnelmaltaan sekä kuvastoltaan Rob Reinerin mestariteosta Stand by Me – viimeinen kesä – jopa siinä määrin, että Mudia voisi valehtelematta sanoa tämän sukupolven Stand by Meksi.

Ennen kaikkea Mud on kuitenkin laadukasta elokuvakerrontaa, jossa yhdistyvät hahmojen koskettavat kasvutarinat, tiivistunnelmainen juoni sekä hurrikaani Katrinan jälkeen korostunut luonnon arvostus ja sen kuvaus. Mudin ja poikien välille muodostuva suhde rakennetaan aidonoloisesti, ja kolmikon yhteinen päämäärä – saattaa Mudin elämän rakkaus hänen tykö – rakennetaan puitteiltaan kuin suureksi seikkailuksi. Puuhun jumiutuneen veneen korjauksen voikin nähdä yhtäältä symbolisena vertauksena jämähtäneelle elämälle kuin myös konkreettisena tavoitteena jatkaa siinä eteenpäin. 

Elämä ja ihmissuhteet nousevat elokuvassa etualalle. Mud on juuttunut kiinni lapsuuden rakkauteensa (Reese Witherspoon), mikä on johtanut miehen nykyiseen tilanteeseen. Ellisin kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan on puolestaan juuri heräämässä, ja hänen kohteeksi joutuu saman kaupungin viehkeä mutta poikaa hivenen vanhempi May Pearl (Bonnie Sturdivant). Samaan aikaan Ellisin vanhemmat (Sarah Paulson ja Ray McKinnon) ovat juuttuneet suhteensa ehtoopuolelle vailla näkyvää ratkaisua tilanteeseen. Heidän kauttaan elokuva tarkasteleekin siloittelematta ihmissuhteiden eri vaiheita arkisen realistisesti.

Seesteistä kerrontaa säestää Adam Stonen rauhallinen kuvaus, joka nostaa Mississipin yhdeksi elokuvan päähenkilöistä. Stone kuvaakin jokea ja sen lähiympäristöä nostalgisen suodattimen lävitse. Virtaavan veden antimista elantonsa saava elo näyttäytyy elokuvassa vähintään yhtä hauraana ja hiljalleen kuolevana ilmiönä kuin luonto itsekin. Joen varassa kelluvan talon purku tuntuukin samalla yhden aikakauden – ja erällä tapaa myös lapsuuden viattomuuden – lopulta, mutta melankolian sijaan Mud valaa viimeisiin kohtauksiin ennemmin lohtua.

Mud on pienimuotoinen mutta teemoiltaan suuri draama. Sitä säestävät erinomaiset näyttelijäsuoritukset, loistava käsikirjoitus ja kaunis kuvaus, jotka tekevät elokuvasta ajattoman mestariteoksen.