Alan Partridge: Kukkona tunkiolla

Steve Cooganin ikimuistoinen televisiohahmo Alan Partridge palaa ruudulle miehen omassa elokuvassa, vaatimattomasti nimetyssä Alan Partridge: Kukkona tunkiolla. Edelleen radiojuontajan hommia paiskiva sekä aivan yhtä röyhkeä ja itsekeskeinen Partridge on alansa viimeisiä dinosauruksia, joka tekee mitä tahansa pitääkseen duuninsa. Ja kun miehen irtisanottu kollega (Colm Meaney) palaa takaisin asemalle aseen kanssa, ei Partridgelle jää kuin yksi tehtävä: ottaa radioaallot takaisin haltuunsa.

Herkullisesta panttivankidraamasta revitään mustaa huumoria koko puolitoistatuntisen ajan. Täkyjä syötetään jatkuvalla tahdilla, mutta ne vaihtelevat hienovaraisesta sanelusta aina suorastaan absurdeihin tilanteisiin, mikä pitää rakenteen vaihtelevana. Kiintopisteenä on silti aina Partridgen huomionkipeys, mikä luo räikeää kontrastia hengenvaarallisen todellisuuden ja päähenkilön välinpitämättömyyden välille.

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla on kuitenkin nimikkohahmonsa show ja tarkoitettu täysin kyseisen vääräleuan ystäville. Käsikirjoitukseen on ujutettu monia sisäpiirijuttuja, jotka menevät kaltaiseltani Partridge-ummikolta täysin ohi. Monet vitseistä jäävät mahdollisesti juuri tästä syystä hyvin teennäisiksi, eivätkä ne hyvästä ideastaan huolimatta jaksa oikein naurattaa. Toisaalta vastapainoksi elokuvassa on muutamia todella osuvia hetkiä ja tunnelma on yleisesti ottaen kieron nautinnollinen.

Komiikan ohella elokuva haikailee myös menneiden perään, jolloin radiosta kuultiin asiaa tusinahittien sijaan. Juonen kirveestä saava työntekijä – ja Partridge itse – ovat keskusteluradiojuontajina jäämässä auttamatta musiikkipohjaisten formaattien jalkoihin, kun asiapohjaiselle taajuudelle ei ole enää tarpeeksi kysyntää. Toki kuten asiaan kuuluu, myös tämä nostalgiatrippi höystetään puhtaalla piruilulla. 

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla on hahmon faneille suunnattu kokopitkä jakso, joka menettää ummikon silmin siivun hauskuudestaan liiallisella sisäpiirileikittelyllä.