Twisters

Katastrofileffojen kulta-aikoina ilmestynyt Twister (1996) synnytti aikanaan pelkotiloja myös pohjolassa, jossa trombit ovat lähinnä harvinaisuuksia. Viime vuosikymmenten aikana on ennättänyt tapahtua kuitenkin paljon niin teknologian kehityksen kuin ilmastonmuutoksen osalta, joten uusi sisarteos Twisters päivittää saman konseptin nykypäivään. Tällä kertaa ei kuitenkaan enää pelota.

Erinomaisen Minarin takana ollut Lee Isaac Chung ottaa tuoreen katastrofielokuvan ohjaksiinsa, kun Joseph Kosinski ja Mark L. Smith vastaavat käsikirjoituksesta. Edeltäjänsä lailla raina sijoittuu Suurten tasankojen alueella sijaitsevalle tornadokujalle, ja tarkemmin Oklahomaan, joka on ensisijaisesti tunnettu juuri tornadoiden yleisyydestä. Twistersissä tornadokausi on juuri huipussaan, mikä on tuonut alueelle lukuisia kilpailevia myrskynmetsästäjiä.

Näistä keskiöön nousevat Katen (Daisy Edgar-Jones) matkassa kulkevat tieteilijät sekä Tylerin (Glen Powell) rinnalla huristelevat tubettajat, jotka ottavat yhteen pyörremyrskyjen myllerryksessä. Tieteen ja viihteen vastakkainasettelu nouseekin kannattelemaan elokuvaa alkupuolella, joskin tekijät itse kallistuvat selkeästi – ja asiaankuuluvasti – jälkimmäisen puolelle. Edeltäjästään poiketen valtavia luonnonvoimia ei siten katsota pelottavalla kunnioituksella, vaan hurjapäisellä ja jopa tyhmänrohkealla villiydellä, mitä tuetaan niin kameratyöskentelyllä kuin musiikkivalinnoilla.

Tyylitietoisesta valinnasta johtuen Twisters ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta piipahda oikeastaan koskaan katastrofigenrelle ominaisen pelottavuuden puolella, vaan keskittää miltei koko voimansa katsojan viihdyttämiseen. Pyörremyrskyjen tuhovoimaisuus kyllä näytetään jälkeenpäin muutamissa kohtauksissa, mutta sitä ennen katsojan odotetaan ratsastavan hahmojen lailla kohti myrskyä hiukset hulmuten ja adrenaliinia tihkuen. Tältä osin elokuva kuvastaa aikaansa ja erityisesti tubekulttuuria paremmin kuin esikuvansa, vaikka ilmastonmuutosta ei mainitakaan kuin rivien välistä.

Ratkaisu on elokuvan kannalta oikea, sillä Twisters on alusta alkaen todella viihdyttävä kokemus. Erityisesti Edgar-Jonesin ja Powellin välille ennen pitkään vääjäämättä syntyvä kemia toimii edukseen ja parivaljakon oma karisma säteilee jopa myrskyisimpien kohtausten aikana. Poppariviihteeksi luvassa on luonnollisesti paljon tyhmyyksiä, alleviivaavia selittelyjä ja arvattavuudessaan ilmeistä hahmonkehitystä, mutta nämä kuuluvat genreen ja eivät onneksi laimenna liiaksi muuta toimintaa. Vaikka henkilökohtaisesti olisin kaivannut enemmän pelkäämistä, näkemästään on vaikea olla nauttimatta.

Tehosteiden osalta tietää myös saavansa rahoilleen vastinetta, kun alan mestareihin lukeutuvan Industrial Light & Magicin velhot loihtivat näyttäviä ilmestyksiä valkokankaalle. Genretuotoksena Twisters pistääkin parastaan pysyen silti luonnollisuuden rajoissa tuhon ja näyttävyyden osalta. Tämä ei kuitenkaan estä luonnonilmiöitä puskemasta miltei teatterin penkeille asti.

Twisters on näyttävä ja viihdyttävä katastrofielokuva, joka päivittää myrskynmetsästyksen nykypäivään ja -kulttuuriin. Ison budjetin toimintarainaa katsellessa ei ennätäkään harmitella, vaikka luonnonvoimat nähdään pitkälti valloitettavina saavutuksina kuin pelottavina luonnonvoimina.