ARVOSANA
MEDIA
1970-luvun uraauurtava brittisarja The Sweeney siirtyy Nick Loven käsissä nykyaikaan. Lontoon poliisivoimien erikoisosasto The Flying Squad joutuu ristitulen kohteeksi, kun kovista otteista tunnettu ryhmä joutuu viimeisimmän pidätyksen myötä sisäisen valvonnan syyniin. Samaan aikaan kaupunkia terrorisoi uusi säälimätön jengi, jonka nujertamiseksi sääntöjä joudutaan pakostakin rikkomaan.
The Sweeney kulkee alkuperäisen sarjan jalanjäljissä. Ray Winstone esittää elokuvassa laeista piittaamattoman The Flying Squadin johtohahmo Jack Regania, jonka kovat otteet ovat jäänteitä 1970-luvun toisenlaisesta maailmasta. Näille herroille poliisiväkivalta ei ole ainoastaan vaihtoehto vaan myös suotava tapa kiristää paikallisilta pikkunilkeiltä elintärkeää informaatiota, jotta isommat pyrkyrit saadaan telkien taakse.
Ylenpalttinen testosteronisuus kääntyy vaan nopeasti elokuvaa vastaan. Love pyrkii ohjauksellaan kovasti olemaan yhtaikaa niin raadollinen ja viileä, että se vie koko touhun tahattomasti komiikan puolelle. Poliisiväkivalta ja media ovat vielä alkutekstien aikana vahvasti esillä, mutta varsinaisen rainan käynnistyessä homma karkaa kauaksi toden ulottumattomiin. Realistisuuden sijaan toiminta kohoaakin miltei messiaanisiksi tulitaisteluiksi, joiden jälkipyykki unohtuu jo seuraavan alfatempauksen yhteydessä.
Toiminta jää kaiken lisäksi hyvin ponnettomaksi. Useiden laukaustenvaihtojen saati takaa-ajojen takana ei ole minkäänlaista ideaa, mikä latistaa myös näiden dramatiikkaa. Todellisuutta pyritään tosin peittämään nostamalla volyymia toiminnan ajaksi, mutta harhautus ei valitettavasti korjaa visuaalisen kerronnan ongelmia. Ohjaajan tyylitajuttomuus kulminoituu puolivälin Trafalgarin aukiolla tapahtuvassa yhteenotossa, joka on kuin halpa Viro-kopio Michael Mannin ohjaaman Heatin ikimuistoisesta tulitaistelusta.
The Sweeney pyrkii paitsi miellyttämään alkuperäisen sarjan faneja myös saavuttamaan uusia tuomalla kuvakerronnan nykyaikaan. Ohjaaja Nick Love yrittää kaikkensa tehdäkseen elokuvasta mahdollisimman kovaotteisen, mutta onnistuu ainoastaan kääntämään pakonomaisen tarpeensa itseään vastaan.
TEKNISET TIEDOT
Teräväpiirtosiirto on kauttaaltaan hyvää jälkeä. Syvät mustat tuovat tummasävytteiseen elokuvaan tunnelmaa ja kontrastia. Maltillinen värimaailma toistuu niin ikään onnistuneesti, ja upea tarkkuus saa etenkin lähiotokset näyttämään upeilta.
DTS-HD MA 5.1 -raita on väärällä tapaa äänekäs. Miksaus korostaa Lorne Balfen kiihkeitä sävellyksiä, mitkä puolestaan peittävät elokuvan muun äänimaailman allensa. Varsinkin dialogi hukkuu monesti pauhaavan musiikin taakse. Muutoin ääniraita hyödyntää tilaerottelua onnistuneesti. Kanavaerottelu tuo mukavasti eloa niin toiminnallisiin kohtauksiin kuin kevyen ambientin siivittämiin tuokiohetkiin.
Lisämateriaalin ainokaisena tuikkiva Live to Fight Another Day on vartin mittainen mainospätkä, jossa tekijät kehuvat vuoronperään toisiaan ja tuotantoa. Varsinaiseen tuotantoon se ei sen sijaan kajoa.