Kong: Pääkallosaari

Karvaisista monstereista suurin, King Kong, palaa tänä vuonna valkokankaalle entistä suurempana. Kong: Pääkallosaari käynnistää paitsi fiktiivisen kuninkaan löytötarinan jälleen kerran uusiksi, se myös jatkaa muutaman vuoden takaisen Godzilla-herättelyn aloittamaa MonsterVerse-universumia. Klassisten hirviöiden uudelleentulemiset kohtaavat myöhemmin toisensa King Kong vs Godzillassa, mutta sitä ennen jättiläisgorillan varjoon sukelletaan Vietnamin sodan hengessä.

Uudistetun kuninkaan turkista vastaavat tällä kertaa Dan Gilroy, Max Borenstein ja Derek Connolly, jotka vievät tapahtumat 1970-luvun alkuun. Mysteerinen Monarch-yhtiö haluaa tehdä tutkimusretken salaperäiselle saarelle, jonka satelliittikuvat ovat havainneet ensimmäistä kertaa. Mukaan saadaan niin tieteilijöitä, toimittaja, jäljittäjä kuin kasa vastikään päättyneen Vietnamin sodan veteraaneja. Yksinkertaisen tiedustelutehtävän taustalle kätkeytyy kuitenkin jotain odottamatonta, kun horisonttia vasten nousee reilu kolmekymmenmetrinen gorilla.

Vakuuttavan kokoinen jättiapina ei ole kuitenkaan alueen ainoa ihmeteltävyys, vaan kuten elokuvan nimikin jo viittaa, saadaan Kong: Pääkallosaaressa nauttia myös saaren muista antimista. Tyylilaji onkin sekoitus viihteellistä toimintaa ja seikkailua, joiden aikana vierailukohteen uudet turistit pyrkivät selviytymään määränpäähänsä lukuisista vaaroista huolimatta. Ensituttavuutta tekevä Kong saattaakin ehkä olla asuinympäristönsä kookkain sapiens, mutta ei suinkaan välttämättä se kaikkein vaarallisin.

Juonellisesti elokuva seuraa muutaman eri ryhmän koettelemuksia, kun valkyrioiden lento katkeaa lyhyeen ja kokoonpano jakaantuu eri puolille saarta. Samuel L. Jacksonin johdolla meuhkaavat soltut hakevat silmää silmästä ja ampuvat minkä tahansa liikkuvan otuksen kyselemättä, kun taas Tom Hiddlestonin ja Brie Larsonin jäljittäjä ja toimittaja tutkivat mantuja diplomaattisemmin keinoin. Kahden porukan matkassa kulkeminen tarjoaa tekijöille myös mahdollisuuden laajentaa paitsi kohdattavien otusten kirjoa, myös syventää saaren taustoja sitä kaipaaville. Valitettavasti laajasta hahmokirjosta huolimatta itse henkilöt jäävät kovin etäisiksi.

Matkalippuja pääkallosaarelle ei tosin edes tarjoilla hahmotutkielmaa kaipaaville, vaan meno on suunniteltu puhtaasti poppariviihteeksi. 70-luvun Vietnam-estetiikassa kylpevä kerronta syöksyy toimintaan tyyli edellä, eikä se sen suhteen myöskään petä. Ajankuvaa henkivä rokki raikaa ja luodit viuhuvat, minkä lisäksi pakkaa täydennetään myös rehdeillä monsteri vastaan monsteri -akteilla. Tekijät eivät ole onnekseen ottaneet itseään liian tosissaan, joten kirjavaa räimettä ryyditetään onnistuneella huumorilla ja kieli tukevasti poskessa. Kunniansa saavat myös klassiset sota- ja toimintaelokuvat vuosien takaa.

Visuaalisesti elokuva onkin ehtaa herkkua silmille. Toimintakohtaukset ovat kiitettävän kirjavaa sorttia, vaikka hirviöissä on lievää kertakäytön makua. Rytmitys toimii myös pääsääntöisesti alusta loppuun saakka ja seikkailuntuntu on saatu välitettyä mukavasti katsomoon saakka. Elokuva ei suoranaisesti räjäytä missään vaiheessa tajuntaa, mutta vaikea sitä on myöskään mitenkään tylsäksi moittia. Siis aika takuuvarma merkki hyvästä poppariviihteestä.

Kong: Pääkallosaari on viihdyttävän onnistunut uudelleenkäynnistys klassisesta jättiläisgorillasta, jonka uusi koti on kiedottu näyttävään 70-luvun miljööseen. Poppariviihteenä raina ajaakin asiansa enemmän kuin hyvin, eikä kokemukselta juuri sen enempää voi vaatiakaan.