MEDIA
Lightning McQueen porhaltaa jälleen valkokankaalle Pixarin suositun Autot-sarjan kolmannessa osassa. Studion laadukkaassa katalogissa Autot-leffat ovat olleet joukon heikointa antia, joskin menestyneet lippuluukulla erinomaisesti, joten toinen jatko-osa ei ollut kuin ajan kysymys. Valitettavasti myöskään Autot 3 ei lopulta ole järin ikimuistoinen kokemus.
Muutosten ajat koittavat animaatioautojen maailmassa, kun entistä nopeammat, virtaviivaisemmat ja tehokkaammat autot saapuvat radalle kisaamaan vanhojen legendojen rinnalle. Tämän huomaa myös paalupaikastaan jo pitkään nauttinut Lightning McQueen (Owen Wilson), joka saa kokea taas vuosien jälkeen, miltä tuntuu katsoa voimattomana itseään nopeamman auton perävaloja. Pelätessään joutuvansa historiankirjoihin uraltaan pois pakotetuksi raakiksi, McQueen ryhtyy treenaamaan uusimpien teknologioiden ja alan parhaimman kouluttajan (Cristela Alonzo) kanssa palatakseen takaisin parrasvaloihin ja todistaakseen, että vanhassakin on vielä riittävästi puhtia uudistuneeseen kilpaurheiluun.
Brian Fee on ottanut ohjakset Autot 3:n suhteen sarjan edelliset osat ohjanneelta John Lasseterilta ja vie kaahauksen kohti uutta aikaa. Juonellisesti elokuva toisintaa silti pitkälti ensimmäisen osan kuvioita, mutta kääntää ainoastaan osat päälaelleen. Muistelotietä ajetaan myös temaattisesti, sillä McQueenin uusimmat koitokset peilaavat vahvasti tätä Autoissa opastaneen Doc Hudsonin niin ikään äkillisesti tyssähtänyttä uraa. Docin haamu – ja entiset tallikaverit – onkin vahvasti läsnä päähenkilön miettiessä toisenlaisia ratkaisuja nykytilanteeseensa.
Harmillisesti temaattiset tasot hukkuvat lähinnä lapsellisen viihteen pölyihin tai vaihtoehtoisesti niitä hyödynnetään heikosti. Omien kykyjen rajojen hyväksyminen ja manttelin jakaminen eteenpäin ovat ajatuksina hienoja ja toimivat myös Autot 3:n yhteydessä juuri tapahtumahetkellä erinomaisesti, mutta varsinainen hahmonkasvu tuohon pisteeseen päästäkseen on olematon. Ratkaisusta jääkin lopulta liian käsikirjoitettu maku, vaikka kohtaus itsessään toimii.
Yhtenä ongelmana on se, että Autot 3 on edelleen yhä Lightning McQueenin elokuva. Ja sellaisenaan fokus on liiaksi päähenkilössä ja tämän lapsellisissa toilailuissa, jotka eivät anna muille hahmoille näiden tarvitsemaa tilaa kasvaa. Kun valtaosa elokuvan kestosta on lisäksi pitkälti hahmojen välistä kanssakäymistä, olisi myös muihinkin hahmoihin kaivannut suurempaa panostusta sivustakatsojien roolin sijaan. McQueenin omat koettelemukset muuntautuvat kyllä hyvin vauhdikkaiksi ja näyttäviksi kohtauksiksi läpi elokuvan, mutta ne tarjoavat vain kaunista pintaa ihasteltavaksi. Parhain esimerkki tästä on elokuvan kohokohdaksi nouseva romurallikisa, jossa on totta vie jännitystä ja pellit rummuttavaa toimintaa, mutta ei sitten mitään muuta. Näyttävyydestään huolimatta se jää täysin irralliseksi kokemukseksi kokonaisuutta tarkastellessa.
Tämä ei tosin haitanne elokuvan nuorempaa kohdeyleisöä, jolle Autot 3 on paremminkin suunnattu. Tietokonevelhojen taitojen kehittyessä vuosi vuodelta elokuvan upea visuaalinen anti tarjoaa alusta loppuun saakka värikästä, vauhdikasta ja helposti mukaansa tempaavaa viihdettä, jota kelpaa katsoa. Edellä mainitun romurallin lisäksi Autot 3 toimii myös eräänlaisena tie-elokuvana, jossa nähtävyyksiä nähdään aina klassisesta hiekkavallista näyttäviin koulutuskeskuksiin ja menneen ajan treenimonttuihin. Myös huumoria on ujutettu mukaan pitkälti visuaalisessa muodossa, ja vaikka vitsit eivät suoranaisesti jaksa kunnolla naurattaa, sopivat ne elokuvan kepeään tunnelmaan hyvin.
Autot 3 tuo takaisin valkokankaalle vauhtihirmu Lightning McQueenin hänen vauhdikkaassa uudessa elokuvassaan, joka ei kuitenkaan yllä studion parhaimpien tuotosten tasolle. Lukuisten muiden animaatioelokuvien tapaan jatko-osa tuntuukin lähinnä puolivillaiselta visiitiltä monien rakastamaan maailmaan, jossa riittää kyllä edelleen viihdettä ja nähtävyyksiä, mutta joka ei tarjoa enää mitään uutta koettavaksi. Ja Pixarin ollessa kyseessä, sitä toivoo saavansa aina keskivertoa hivenen paremman kokemuksen.