Vihdoin kotona

DreamWorks Animation jatkaa harmittomien animaatioiden tehtailua koko perheen tieteishenkisellä seikkailullaan Vihdoin kotona. Adam Rexin The True Meaning of Smekday -kirjaan perustuva elokuva seuraa Maahan saapuvan muukalaisen ja nuoren tyttösen välisen ystävyyden kehkeytymistä, kun kaksikko joutuu tukeutumaan toisiinsa vältellessään kiinnijäämistä ja etsiessään jälkimmäisen äitiä.

Tom J. Astlen ja Matt Emberin kyhäämä käsikirjoitus pelaa varman päälle sovittaessaan tarinan omien pelkojen kohtaamisesta, ystävyydestä ja perheen tärkeydestä. Näiden teemojen pariin tekijät ryntäävät hyödyntäen päähenkilöiden välistä räikeää kontrastia. Maanasukki Tip (Rihanna) kaipaa läheisyyttä ja on valmis tekemään mitä tahansa löytääkseen äitinsä, kun taas rotuominaisuutena pelkuruuden perinyt Oh (Jim Parsons) tahtoo luikkia pakoon muista välittämättä. Uuden ystävyyden myötä myös Oh alkaa pian löytää sisäisen sankaruutensa.

Sen kummempaa sisältöä Vihdoin kotona ei valitettavasti tarjoa sen enempää aikuisille kuin pilteillekään. Hahmojen vähäinen kehitys on rakennettu lähinnä yhden tai kahden kohtauksen varaan, eikä loppuaika onnistu tarjoamaan kuin visuaalista silmäkarkkia. Kaksikon välinen matka sujuu nimittäin yllättävän rauhallisissa merkeissä heidän ajellessa ympäri maailmaa Rihannan oman tuotannon soidessa taustalla. Laulajan musiikkitaitoja yhtään väheksymättä, monikaan kappaleista ei kuitenkaan sovi elokuvakerronnan kannattelijaksi.

Elokuva yrittää toisinaan nostaa kytkintä ja tarjota hivenen menevämpää ryminää, mutta harvakseltaan sijoitelluista kohtauksista puuttuu rytmi ja tarkoitus. Takaa-ajot jäävät perin jännityksettömiksi, toiminta kovin lyhyeksi ja huumori vaisuksi. Tasapaksu rakenne ja yllätyksettömyys ei tee elokuvasta suinkaan huonoa, mutta studion niin monen muun tuotoksen tapaan se ei myöskään jää millään tapaa mieleen.

Vihdoin kotona on harmiton ja kovin keskinkertaiseksi jäävä koko perheen seikkailu, jonka visuaalisen ulkokuoren alla on hyvin ontto sydän.