Viisi legendaa

DreamWorks Animation -studion Viisi legendaa tuo lapsuuden satuhahmot yhtaikaa ruudulle. Kirjailija ja kuvittaja James Joycen lastensarjaan The Guardians of Childhood perustuva animaatioelokuva kertoo kuolemattomista vartijoista, Joulupukista, Hammaskeijusta, Pääsiäispupusta ja Nukkumatista, jotka ovat suojelleet jo vuosisatojen ajan kaikkien maailman lasten unelmia ja toiveita. Mutta kun pimeyden kätköissä voimiaan kerännyt Mörkö nousee varjoista tukahduttamaan pilttien viattomuuden, joutuu nelikko palkkaamaan riveihinsä uuden suojelijan, nuoren ja ilkikurisen Pakkasukon, jolla ei ole minkäänlaista halua ryhtyä vastuulliseksi.

David Lindsay-Abairen käsikirjoitus on oppikirjoista tuttu tarina itseään etsivästä nuorukaisesta, joka löytää kaipaamansa uusien ystäviensä kautta. Toki alkuun kemiat eivät oikein kohtaa, mutta yhteisen uhan puskiessa päälle alkaa uuden tulokkaan sisäinen sankari nousta hiljalleen esille. Viiden legendan viehätys ei suinkaan synny sen tarinallisista ansioista, vaan kaikille tuttujen satuhahmojen marssittamisesta valkokankaalle. Varsinkin, kun suurinta osaa heistä ei ole kokopitkän elokuvan parissa aiemmin nähtykään.

Peter Ramseyn ohjaustyö onkin vauhdikas lapsille ja vähän vanhemmille suunnattu animaatio, jossa riemastuttavat mukaelmat klassisista satuhahmoista nostetaan suoranaisten supersankareiden asemaan. Elokuva luovii päähenkilöittensä mytologioista täysin omanlaisensa maailman, josta löytyisi ammennettavaa vaikka kokonaiseksi elokuvasarjaksi; lapsuuden satuhahmot eivät ihan hevillä ehdy. Jo pelkästään Joycen kirjasarjaan lukeutuu yhteensä 13 tarina- ja kuvakirjaa, joista osa on vasta työstövaiheessa.

Kokonaisvaltainen seikkailu etenee toiminnan johdolla pysähtyen ainoastaan hetkeksi hengähtämään. Satuhahmojen värikkäät ja mahtipontiset kohtaamiset ovat lumoavasti kuvattuja segmenttejä, joista ei puutu sen puoleen vauhdin kuin vaarankaan hetkiä – huumoria unohtamatta. Puhtaana viihteenä animaatio hoitaa erinomaisesti virkansa, mutta hivenen syvempää ulottuvuutta haluaville sen tarinallinen anti jättää kauniista ajatuksesta huolimatta tyhjäksi.

Elokuvan pirteän erilaisille päähenkilöille tuovat sielukkuuden yhtäältä näiden upeat hahmosuunnittelut kuin heidän rooleissa irrottelevat ääninäyttelijät. Chris Pine jää tosin Pakkasukkona porukan tylsimmäksi tuttavuudeksi, mikä johtuu tyystin roolin ympärille rakennetusta hahmokaaresta, joka ei anna varaa irrotteluun. Hänen sijastaan kaiken ilon lystistä ottavat Alec Baldwin kasakkamaisena Joulupukkina ja Hugh Jackman Australian murteella mongertavana Pääsiäispupuna. Molempien hahmot poikkeavat muutoinkin reilusti tutuista kuvaelmista. Venäläisittäin murtava Joulupukki heiluttaa sapeleita tatuoitujen käsiensä jatkeena, kun taas Ihmemaan valkoiselta kanilta opittujen keinojen avuin paikasta toiseen matkaava Pääsiäispupu hyödyntää bumerangeja pitääkseen varkaat loitolla kananmunistaan.

Isla Fisherin tulkitsema Hammaskeiju ottaa muotonsa kolibrista, ja hahmo pörrää esikuvansa tapaan yhtenä hektisenä ajatuksenvirtana läpi elokuvan. Sanaton Nukkumatti kommunikoi puolestaan unihiekkansa avulla ja loihtii elokuvan maagisimmat luomukset kultahippujensa avulla. Klassista pahuutta ja viettelevää kauneutta edustaa sen sijaan Jude Law’n pehmeästi artikuloiva Mörkö, jonka painajaisratsut toimivat miehen kätyreinä. Pienemmissä mutta siitä huolimatta ikimuistoisissa rooleissa ovat myös Joulupukin pajan riiviömäiset tontut ja lupsakat jetit sekä Pääsiäispupun maailmaa kansoittavat valtavat Inka-henkiset kivet. Monissa sivuhahmoissa on hitunen samaa maagisuutta kuin joissain Studio Ghiblin luomuksissa.

Viisi legendaa on vauhdikas animaatio, joka tuo kaikkien tuntemat satuhahmot yhden tarinan sisälle. Toiminnallisen ja humoristisen seikkailun parissa puolitoistatuntinen vierähtää kuin siivillä, mutta sisällön osalta elokuvaan jää kaipaamaan lisää syvyyttä.