ARVOSANA
MEDIA
Christopher Nolanin Interstellar on ajan ja paikan määreet ylittävä rakkaustarina, mutta imelyyttä hehkuvan termin ei kannata antaa huijata. Kyseessä on myös paljon muutakin. Yhdessä veljensä Jonathanin kanssa käsikirjoittama avaruusseikkailu tarjoaa jokaiselle jotakin lähes kolmituntisen kestonsa aikana, mutta siinä piilee samalla kehutun ohjaajan uutukaisen heikkous; Interstellar yrittää mielistellä kaikkia.
Tulevaisuudessa ihmiskunta on ylikansoittanut Maan ja ajanut itsensä hiljaiseen kitumiseen kohti sukupuuttoa. Rajut ilmastonmuutokset ja nälänhätä lisääntyvät vuosi vuodelta, mutta toivonpilkahdus uudesta huomisesta herää, kun mystinen madonreikä ilmestyy aurinkokuntaan. Horisontin toisella puolella lepää toinen galaksi, jonka lähiplaneetoille lähetetään retkikunta etsimään sopivaa planeettaa asutukselle, mutta aika tikittää jääväämättömästi eteenpäin.
Nolan ohjaa uutukaisellaan katseen kohti tähtiä. Henkisesti Interstellar on paluu 1950-luvulle, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilvan aikaan, jolloin ihmiskunta katsoi ylöspäin toivoa, ihmeitä ja mahdollisuuksia täynnä. Lähitähdet tuntuivat – hieman naiivisti – olevan kättemme ulottuvilla, eikä mikään pysäyttänyt haaveitamme levittäytymisestä lähiplaneetoille ja -galakseihin. Paitsi realiteetit.
Mutta elokuvissa realiteeteista ei tarvitse välittää, vaikka ohjaaja sitookin teoksensa tiukasti fysiikanlakeihin. Interstellar pyrkii herättämään tuon katsojien sisimpään kadonneen löytöretkeilijän viedessään heidät avaruuden laidalle ja lopulta sen yli. 1400-luvun pioneerien lailla Matthew McConaugheyn johtaman retkikunnan matka tuntemattomaan on täynnä hämmästyksiä, jännityksiä, tunteita ja seikkailuja, joita kaikkia yhdistää sama teema: rakkaus. Rakkaus toiseen ihmiseen, kanssatoveriin, omaa lasta kohtaan, tuntemattomaan, tietoon. Kuten sanoin, Interstellar ei ole ainoastaan melodramaattista haihattelua, vaan tiedettä puhtaimmillaan.
Seesteistä kerrontaa voisi seurata mielellään pidemmältikin, sillä lievästä puolivillaisuudesta huolimatta Nolanit nostavat rohkeasti esiin myös elokuvan filosofisen puolen. Hahmojen esittämät kysymykset, dilemmat ja peri inhimillinen päättäväisyys tuovat elokuvaan runollisuutta, joka tuntuu hävinneen nykypäivän yhteiskunnasta. Minne katosivat seikkailunhalu ja tiedonjano? Dialogi tosin kääntyy paikoin vähän liian alleviivaavaksi niin tieteellisten ilmiöiden selittelyn kuin rakkauden voiman korostamisen suhteen, mutta silti sanomissa on useimmiten aina sydän paikallaan. Uuden sukupolven 2001: Avaruusseikkailuksi siitä ei kuitenkaan ole, sillä toisin kuin esikuvansa Stanley Kubrick, Nolan sortuu selittämään kaiken puhki.
Tekijät eivät myöskään rohkene seurata teoksensa jalanjäljissä. Filosofisen puolen vastapainoksi Nolanin tarve miellyttää mahdollisimman laajaa katsojakuntaa vie elokuvan toistuvasti toiminnallisemmille raiteille, jotka ovat näyttävyydessään kyllä upeaa seurattavaa, mutta rakenteeltaan auttamattoman väsyneitä akteja. Tapahtumien kulun osaa ennakoida jo ennen kuin retkikunta edes astuu jalallakaan uusiin seikkailuihin, ja läpinäkyvän ilmeisiksi kirjoitetut kohtaukset tuntuvat kaikin puolin teennäisiltä – ja kerronnan kannalta täysin turhilta. Hieman hullunkurisesti Interstellar tuntuu laahaavimmiltaan juuri toimintakohtaustensa aikana.
Onnekseen huonoimmillaankin elokuva loksauttaa kuvastollaan leuan lattiaan. Maanpäällinen vaihtoehtoinen tulevaisuus on detaljeja uhkuva pala tarunhohtoista americanaa maissipeltoineen, baseballineen ja valtavine pölypilvineen, mutta todelliset salpaukset syntyvät siinä vaiheessa, kun Maa katoaa kaukaisuuteen. Madonreiät, singulariteetit, vieraat planeetat ja erinäiset anomaliteetit ovat realistisuudessaan näyttäviä ilmestyksiä, jotka saavat ansiokkaan käsittelyn niin kuvaaja Hoyte van Hoyteman sommitelmista kuin säveltäjä Hans Zimmerin sävellyksistä.
Interstellar on mahtipontinen avaruusseikkailu, joka katoaa osin omaan suuruuteensa. Silti sen määreet ylittävä rakkaustarina niin persoonallisella kuin abstraktillakin tasolla vetää puoleensa ja herättää sisällä uinuneen löytöretkeilijän.
TEKNISET TIEDOT
Kuva tarjoaa vakuuttavaa katsottavaa niin Maahan kuin sen ulkopuolelle sijoittuvien kohtausten aikana. Terävyys yltää lähes kauttaaltaan kiitettäviin lukemiin tarjoillen lukuisia detaljeja niin objektien pinnoilla kuin maalatessaan laajempia näkymiä. Toisinaan ruudun äärilaidoilla on havaittavissa pientä pehmeyttä, joskin nämä ovat kuvausteknisiä ongelmia, eivätkä johdu teräväpiirtosiirrosta.
Muilta osin kuvan suhteen ei jää liioin valitettavaa. Värisävyt toistavat kohtaukset elävinä ja rikkaina, vaikka paletti on enimmäkseen kallellaan maanläheiseen harmauteen. Väriloistolle on silti aina ajoittain tilaa, ja pimeyteen kätkeytyvä avaruus tarjoaa oman osansa silmänannista. Mustan taso toistaakin oman ääripäänsä upein säikein. Hentoinen kohina antaa kuvalle oman säväyksensä.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus yltää kuvan tapaan parhaimpaansa. Elävä maailma kietoo kuuntelijansa immersiivisen kuplan sisälle, ja niin valtavat hiekkamyrskyt, avaruusaluksen kokema rasitus kuin Hans Zimmerin kauniin taivaalliset sävellykset – jotka tosin toisinaan nostetaan kaikkien muiden äänien ylle – toistuvat tarkasti ja luonnollisina kotiteatteriympäristössä. Tilatuntu onkin kauttaaltaan upeasti toteutettu, ja elokuva osaa hyödyntää myös hiljaisuutta taitavasti.
Lisämateriaalipuolen avaava Matthew McConaugheyn juontama The Science of Interstellar on äärimmäisen mielenkiintoinen dokumentti elokuvan takana toimivaan tieteeseen. 50-minuuttisella kestollaan se tarjoaa kaiken lisäksi perustasoltaan kattavahkon seulonnan juonen taustalla vaikuttaviin suurimpiin fysiikanlakeihin ja teemoihin, kuten mustiin aukkoihin, suhteellisuusteoriaan, planeettojen elinkelpoisuuteen, Marsin asuttamiseen ja Maan elinolojen uhkakuviin.
Julkaisun loppu kaksituntinen koostuukin sitten Inside Interstellarin minikoosteiden parissa. Pariminuuttisista silmäyksistä vartin mittaisiin pätkiin vaihteleva tarjonta kattaa kiitettävästi elokuvan tuotannollisen puolen ja keskittyy nimenomaan tehosteisiin ja teknisiin haasteisiin, kuten alusten suunnitteluun ja toteutukseen, fysiikkapohjaisiin mallinnuksiin, kuvauspaikkoihin ja sävellyksiin. Kattavaa antia tuetaan runsaalla kuvamateriaalilla, yksityiskohtaisilla havainnoilla ja puhtaalla käsityöllä, joiden pariin uppoutuu kuka tahansa elokuvanteosta kiinnostunut haaveilija.