ARVOSANA
MEDIA
Näyttelijänä paremmin tunnettu Zoë Kravitz esittelee itsestään uuden puolen kameran takana esikoisohjauksellaan Blink Twice. Terävä trilleri seuraa Jordan Peelen jalanjäljissä tarjoillen yhteiskunnallista satiiria kauhuun käärittynä, joskin rasismin sijaan keskiössä on huomattavasti laajempi kattaus aiheita ja teemoja naisnäkökulmasta tarkasteltuna.
Kravitzin itsensä ja E. T. Feigenbaumin käsikirjoittama elokuva seuraa tarjoilijana toimivia ystäviä (Naomi Ackie ja Alia Shawkat), jotka saavat kutsun rikkaan teknologiamiljardöörin (Channie Tatum) omistamalle saarelle bilettämään. Yhtäjaksoinen biletys alkaa kuitenkin väsyttää päivien sekoittuessa toisiin, joskin saaren todelliset kauhut ovat vasta tulvimassa mieleen.
Blink Twice pitää kuitenkin syvimmät salaisuudet piilossa pitkään antaen katsojan turtua bilettäjien kanssa ikuiseen juhlanviettoon. Kerronnan kannalta tyylitietoisessa valinnassa ongelmana on vain elokuvan jämähtäminen hetkellisesti paikoilleen, sillä niin hahmot kuin juoni eivät etene tänä aikana oikein mihinkään. Alun luppovaihe kyllä lunastetaan elokuvan edetessä – ja visuaalinen kerronta on alusta alkaen mielekästä – mutta pienistä vihjailuista huolimatta se tuntuu silti tarpeettoman ylipitkältä viritykseltä leffan varsinaiselle ansalle.
Ansan lauettua elokuva muuttuu hivenen epämukavasta biletyksestä puhtaan epämukavaksi trilleriksi, joka ei kuitenkaan hylkää jo entuudestaan mustaa huumoria tyystin. Kravitz ja Feigenbaum levittää kuitenkin verkkonsa hieman liian laajalle käsitellessään niin Me Too -liikettä, cancel-kulttuuria, luokka- ja sukupuolieroja kuin kymmeniä muita pienempiä trendejä, joita elokuva koskettaa, mutta joihin se ei juuri syvenny yksittäistä kommenttia enempää.
Näiden ohella onneksi käsitellään myös paljon vakavampia ja yhteiskunnallisesti tapetilla olleita aiheita hivenen onnistuneemmin, mikä jättää osin kaipaamaan, että ne olisivat olleet elokuvan ainoat käsiteltävät teemat.
Hahmot jäävät osin loppupainotteisen käsikirjoituksen vangeiksi, vaikka näyttelijöiden suorituksissa itsessään ei ole juuri vikaa. Ackiella ja Tatumilla ei vain ole yksinkertaisesti paljoa ammennettavaa suojellakseen juonenkäännettä, joskin Tatum hyödyntää onnistuneesti omaa hyvän pojan imagoa roolissaan. Sivuosissa nähdään lisäksi iso liuta tunnettua kaartia Christian Slaterista, Kyle MacLachlanista, Geena Davisista ja Haley Joel Osmentista lähtien, mutta kukin hahmoista jää kaikkien muiden lailla vaan pitkälti persoonattomiksi bilettäjiksi.
Kravitzin kunniaksi on silti todettava, että määrällisestä ylipaljoudesta ja melko jyrkästäkin tonaalisesta tunnelmamuutoksesta huolimatta paketti pysyy yllättävän hyvin kasassa. Tätä edesauttaa Adam Newport-Berran johdonmukainen kuvaus, joka pitää erilliset puoliskot laadullisesti yhtenäisinä. Sama koskee oikeastaan läpi elokuvan kantavaa hirtehisyyttä, jolla myös raskaammatkin asiat saadaan tuntumaan todellista kevyemmiltä. Tosin tämä ei estä niitä jäämästä kaikessa epämukavuudessaan muhimaan mieleen.
Blink Twice on laadukas ja ajatuksiltaan terävä trilleri, jonka satiiri ei kuitenkaan yllä aina riittävän purevaksi. Kyseessä on silti mestarillinen suoritus Zoë Kravitzilta, joka onnistuu ensikertalaisena pitämään kiitettävästi ohjat käsissään, vaikka toteutus jää lopulta aavistuksen vajaaksi.