ARVOSANA
MEDIA
Englantilaiskirjailija Thomas Hardyn ensimmäinen menestyskirja, Kaukana maailman menosta, sovitetaan jo viidettä kertaa valkokankaalle. Tuotannon taustalla on tällä kertaa tanskalaisohjaaja Thomas Vinterberg, joka tuo viktoriaaniseen Englantiin sijoittuvan periodidraaman ja sen vahvan naispäähenkilön teknisesti briljanttiin elokuvaan.
Carey Mulligan nähdään David Nichollsin adaptaatiossa itsenäisenä Bathsheba Everdenena, joka saapuu patriarkaaliseen yhteiskuntarakenteeseen perittyään enonsa maatilan. Uuden asemansa myötä hän kohtaa myös kolme kosiskelijaa; vakavaraisen tilanomistaja Boldwoodin (Michael Sheen), nuoren sotilas Troyn (Tom Sturridge) sekä jo naisen menneisyydestä tutun ja tälle nykyään työskentelevän lammaspaimen Gabriel Oakin (Matthias Schoenaerts).
Klassikkokirjan ajaton tarina on käännetty Vinterbergin ohjaksissa kirjan tärkeimpien hetkien visualisoinniksi, jossa ydinajatus rakkauden valinnasta sydämen, järjen ja intohimon välillä tuodaan näkyvästi esille, mutta jossa hahmojen syvemmät nyanssit katoavat visuaalisuuden alle. Varsinkin kosiskelijakolmikko jää monin osin esittämiensä suuntien karikatyyreiksi, vaikka heidän taustoihin muutama minuutti kerronnan aikana siunataankin.
Tarinan keskiössä luonnollisesti kulkeva Everdene saa vastanäyttelijöitään muhkeamman kattauksen. Hänen kauttaan Vinterberg tarkastelee samalla miesvaltaisen yhteiskunnan rakenteita, joita saapuu horjuttamaan itsenäinen ja vahva nainen. Myös varsinainen rakkaustarina on osa samaa temaattista kehystä, jossa kunkin kosiskelijan kautta nähdään pieni siivu traditionaalisesta käsityksestä miehen ja naisen roolista parisuhteessa niin heidän kuin yhteiskunnankin silmin.
Elokuvan naiskuvaa korostetaan tosin paikoin vähän liian räikeästi. Everdenen asemaa tilanomistajana kyseenalaistetaan varsinkin alussa toistuvasti, mutta vieläkin ongelmallisemmaksi nousee hänen rakkauselämänsä kuvaus. Päähenkilön hallittu julkisivu ja kaaosmainen tunne-elämän persoona tuntuvatkin sotivan täysin toisiaan vastaan, mitä edesauttaa Hardyn alkuperäisteoksen orjallinen noudattaminen. Hahmon käytös eri kosiskelijoiden suhteen tuntuu vain täysin eri henkilöltä aiempaan nähtyyn verrattuna.
Teknisesti Vinterbergin periodidraama on tosin kaunista katseltavaa. Charlotte Bruus Christensenin kuvaama elokuva värittää englantilaisen maaseudun ajankuvalle tyypillisen romantisoidussa hengessä. Pehmeät sävyt ja auringonlaskun verhoamat ulkoilmaotokset henkivätkin viktoriaanista maalaiskuvaa, jota tuetaan tiukoilla ja päähenkilöiden tunnetiloja alleviivaavilla lähiotoksilla.
Kaukana maailman menosta on orjallinen sovitus Thomas Hardyn alkuperäissovituksesta. Naiskuvaan keskittyvä romanttinen draama jääkin sisällöltään hivenen tyhjäksi mutta ulkoisesti hyvin kauniiksi periodielokuvaksi.