Boy Wonder

Michael Morrisseyn käsikirjoittama debyyttiohjaus Boy Wonder on hieman erilainen vigilante-kuvaus. Se kertoo lapsena äitinsä väkivaltaisen murhan todistaneesta Seanista (Caleb  Steinmeyer), jolle järkyttävä tapaus on jättänyt ikuiset arvet. Sulkeutunut nuorukainen viettää vapaa-aikansa treenaten ja poliisilaitoksen tunnistuskuvia selaillen toiveissaan löytää äitinsä murhaaja. Purkaakseen sisällä kytevää vihaansa hän ryhtyy puhdistamaan New Yorkin öisiä katuja sitä kuluttavilta saastoilta, vaan mureneva psyyke alkaa hiljalleen ottaa vallan. Samaan aikaan poliisiaseman uusi etsivä (Zulay Henao) kiinnostuu yhteneväisyyksistä pojan käytöksen ja ruumishuonetta täyttävien raatojen välillä.

Boy Wonderin suurin poikkeavuus muihin vigilante-genren edustajiin on sen mielenkiintoisessa päähenkilössä. Yksiulotteisen kostajan sijaan Morrissey rakentaa hahmosta monisyisen ja vaikeasti tulkittavan nuorukaisen, jonka heikentyvää mielentilaa hyödynnetään tarkoin kerronnallisesti. Kiihkeän leikkauksen avulla ohjaaja leikittelee päähenkilönsä todellisuudentajulla, mikä herättää myös katsojan epäilemään tämän toimien oikeellisuutta. Sean esitetäänkin paikoin miltei yhtä alhaisessa valossa kuin löylytettäväksi joutuva pohjasakka, mutta Steinmeyerin intensiivinen tulkinta saa hahmon tuntumaan riitasoinnuista huolimatta pidettävältä.

Tunnelman heikkoudeksi muodostuu käsikirjoituksen turhan rakennetut ratkaisut. Juonessa itsessään ei ole niinkään vikaa, vaan kyse on elokuvan suljetussa maailmassa, jonka kaikki tapahtumat ovat liian läpinäkyvästi keskenään sidoksissa. Tämä näkyy ennen kaikkea siinä, miten Henaon esittämä etsivä johdatetaan Seanin jäljille. Toisistaan tyystin irralliset kohtaukset yhdistetään käsikirjoituksen vaatimin syin toisiinsa vain siksi, että niiden avulla saataisiin kiristettyä Seanin kaulan ympärillä olevaa solmua ja elokuvan dramaturgiaa tiiviimmäksi.

Elokuvan fokus keskittyy nimenomaan päähenkilön ailahtelevaan mielentilaan ja kostoon, mutta se käsittelee onnistunein vedoin myös yksinhuoltajuutta ja vaikeaa isä-poika-suhdetta. Voimattoman isäukon roolissa nähtävä Bill Sage pystyykin lyhyestä ruutuajasta huolimatta luomaan hahmostaan poikansa lailla särkyneen ja koskettavan tulkinnan. Kaksikon välisissä kohtauksissa uhkuu paitsi tuska ja viha, myös ajoittainen herkkyys.

Muutamista outouksista huolimatta Boy Wonder on synkkätunnelmainen trilleri. Steinmeyerin vakuuttava tulkinta ristiriitaisena päähenkilönä toimii elokuvan selkeänä katalyyttinä, mutta debyyttiohjaukseksi kuvakerronnan piirteet hyvin hallitseva Morrissey on yhtälailla tärkeässä asemassa. Valitettavasti miehen kirjoituspuoli ei ole vielä aivan niin luontevaa.