Chaos Walking

Kymmenisen vuotta tuotannossa ollut Chaos Walking on kulkenut itsekin läpi oman kaaoksen. Kirjailija Patrick Nessin nuorille aikuisille suunnattuun samannimiseen tieteistrilogiaan perustuva filmatisaatio siirtyi viime vuosikymmenellä ohjaajalta ja käsikirjoittajalta toiseen, kunnes heikon testinäytännön jälkeen kohtauksia päätettiin kuvata vielä uusiksi. Sitten iski Covid-19 ja julkaisua jouduttiin siirtämään entisestään.

Leffan saaman vastaanoton perusteella kukaan tuskin olisi räpäyttänyt silmiäkään, jos projekti olisi vain kaikessa hiljaisuudessaan kuopattu unholaan.

Nessin trilogia ja siten myös ohjaaja Doug Limanin sovitus sijoittuu vieraalle planeetalle, jossa naiset ovat kadonneet jälkiä jättämättä ja miehet kärsivät mysteerisestä Äänestä. Sen seurauksena kunkin kaikkein syvimmätkin ajatukset kuulutetaan kaikille, joten yksityisyyttä ei ole enää olemassa. Pienen kylän vaietut salaisuudet alkavat kuitenkin paljastua, kun nuori nainen haaksirikkoutuu planeetalle ja muuttaa päähenkilö Todd Hewittin koko maailmankuvan.

Valitettavasti mielenkiintoisesta premissistä huolimatta varsinainen toteutus on alaluokkaista ja unohtuu nopeasti. Tom Holland ja Daisy Ridley tulkitsevat elokuvan keskiössä olevia nuoria, jotka joutuvat pakenemaan näitä jahtaavilta tahoilta ja karatessaan alkavat välittää toisistaan. Samaan aikaan tekijät avartavat maailmaa suorastaan alleviivaten jatko-osaa, jota elokuvan heikon menestyksen vuoksi nähdään tuskin koskaan. Siten planeettaa ihmisten kanssa kansoittavat muukalaiset kuin itse Äänikin jäävät tarkoituksella pimentoon, mutta varsinkin ensiksi mainittujen kohdalla lyhyt piipahdus ruudulla tuntuu äärimmäisen riittämättömältä näihin pedatun alustuksen jälkeen.

Vastaavasti koko Ääni jää elokuvassa todella kehnosti hyödynnetyksi kikaksi, joka voisi yhtä hyvin olla olematta. Sen vaikutusta ihmisten välisiin suhteisiin tai ylipäätään menneisiin tapahtumiin ei missään vaiheessa nosteta esille, vaan sen sijaan sitä käytetään lähinnä halpojen naurujen kalasteluun. Ja kun käsikirjoitukselle niin parhaiten sopii, Ääni ei joko vaikuta ihmisiin lainkaan tai sitten sen avulla luodaan visuaalisia harhoja, jotka ovat kuitenkin niin ylitsepääsemättömän hankalia toteuttaa syystä tai toisesta, ettei niihin pysty näennäisesti kuin yksi ihminen, Mads Mikkelsenin esittämä pormestari.

Chaos Walking kulkeekin niin selkeästi käsikirjoittajiensa kulkemaa tietä tietämättä oikein itsekään, mihin se on ylipäätään menossa. Kohtauksesta ja tilanteista siirrytään toiseen ilman, että kukaan reagoi näiden koko maailmankuvaa ravisuttaviin paljastuksiin yhtään mitenkään. Pahikset pysyvät puolestaan sankareiden perässä kuin liimattuina, vaikka kaikki on olevinaan niin salaista. Millään ei tunnu olevan lopulta minkäänlaista merkitystä – kaikkein vähiten planeetan omilla erikoispiirteillä – hahmojen tai tarinan kannalta. Lopputulos on nimensä mukaisesti silkka kävelevä kaaos, josta ei saa minkäänlaista tarttumapintaa tai nautintoa.

Ja vaikka kuinka kiinnostaisi nähdä elokuva Hollandin, Ridleyn, Mikkelsenin tai muiden tuotantoon saapuneiden vuoksi, älä. Suorituksissa itsessään ei ole niinkään mitään vikaa, mutta käsikirjoitus ja toteutus ovat niin surkuhupaisia, ettei niitä pelasta edes osaavat näyttelijät. Ja valitettavasti tätä on pyritty tekemään tosissaan, mikä ei ainakaan helpota tilannetta.

Chaos Walking on järkyttävän huono elokuva, josta on vaikea löytää juuri mitään positiivista sanottavaa. Sen ainoa meriitti onkin siinä, että se on niin unohdettava raina, ettei sitä enää edes muista nähneensä lopputekstien jälkeen.