Isän nimeen

Vuonna 1974 IRA:n pommi-isku Lontoossa tappoi neljä ihmistä ja haavoitti kymmeniä. Terroriteon tekijöinä pidätettiin ja tuomittiin elinkautiseen irlantilainen Gerry Conlon neljän muun nuorukaisen ohella, sekä seitsemän muuta henkilöä, näiden joukossa Gerryn isä Giuseppe Conlon, saivat lievemmät tuomion avunannosta. Viidentoista vuoden lusimisen jälkeen, vuonna 1989, heidät kaikki todettiin syyttömiksi. Giuseppe kuoli keuhko-ongelmiensa vuoksi vankilaan jo vuonna 1980.

Jim Sheridanin dramatisointi tapahtumista, Isän nimeen, on pelottava esimerkki vallan väärinkäytöstä. Ohjaajan ja Terry Georgen käsikirjoitus pohjautuu Gerry Conlonin omaelämäkerralliseen Proved Innocent -kirjaan, mutta se hyödyntää kerronnassaan fiktion keinoja korostaakseen sanomaansa ja lisätäkseen dramaattisuutta. Keino, joka saattaisi tuntua muutoin halpamaiselta, elleivät Yhdysvaltain syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeiset tiukentuneet lainsäädännöt olisi perustunut juuri samanlaiseen vapaudenriistoon kuin kolme vuosikymmentä aiemmat säädökset Englannissa.

Osittaisesta fiktiivisyydestään huolimatta Isän nimeen on vakuuttavan tiivistunnelmainen trilleri, joka jakaantuu kerronnallisesti kahteen osaan: alun vankilakuvaukseen ja lopun oikeussalidraamaan. Ensimmäisen rupeaman aikana elokuva keskittyy enemmän Daniel Day-Lewisin ja Pete Postlethwaiten tulkitsemien Gerry ja Giuseppe Conlonin väliseen suhteeseen niin vankilan ulko- kuin sisäpuolella. Käsikirjoituksen ydin on tositapahtumista huolimatta hyvin hahmokeskeinen. Kaksikon tulehtuneiden välien kautta tarkastellaankin paitsi ongelmallista isä-poika-suhdetta myös kahden hyvin erilaisen persoonan suhtautumista kokemaansa vääryyteen.

Elokuvan jälkimmäinen puolisko lisää kuvioihin Emma Thompsonin esittämän asianajajan, jolloin myös fokus siirtyy hiljalleen takaisin epäoikeudenmukaisuuteen, vallan väärinkäyttöön ja sitä myötä oikeudenkäyntiin. Conloneiden välinen suhde tosin pysyy edelleen tiukasti matkassa, kulminoituen lopulta Giuseppen poismenoon, joskin dramaturgian kannalta lakipiste saavutetaan jo hieman aikaisemmin.

Tositapahtumia vakuuttavammaksi nousevat lopulta kuitenkin Sheridanin vankka ammattitaito kameran takana sekä Daniel Day-Lewisin, Pete Postlethwaiten ja Emma Thompsonin yhtä vakuuttavat suoritukset sen edessä. Day-Lewis on kerännyt suitsutusta oikeastaan jokaisesta roolistaan, joten ei niinkään ihme, että myös hänen tulkintansa Gerry Conlonina on ilmiömäisen kokonaisvaltainen todiste näyttelijän lahjakkuudesta. Miehen muutos ensin alun huolettomasta nuorukaisesta vankilaelämän välinpitämättömäksi nilkiksi, ja sen jälkeen oikeussalissa istuvaksi hahmoksi, jonka kiehuvan raivon pystyy suorastaan aistimaan hänen silmiensä takaa, on sanalla sanoen mestarillinen taidonnäyte. Postlethwaite ja Thompson tekevät rooleissaan miltei yhtä arvokkaat suoritukset, mutta ilman Day-Lewisin muuntautumiskykyä menetettäisiin valtaosa elokuvan tunteellisemmasta kosketuspinnasta.

Isän nimeen on intensiivinen oikeussalidraama, jonka vetovoimana toimivat ennen kaikkea upea ohjaustyö ja aivan ilmiömäiset näyttelijäsuoritukset. Tositapahtumien epäoikeudenmukaisuus ja vallan väärinkäyttö ovat taustalla alati läsnä, mutta keskiössä pysyvät siitä huolimatta koskettava isä-poika-suhde.